Overwatch

Ei ole aikaa

Overwatch

Blizzardin uusin tuli ja saapui. Sitä pitää pelata, se on multiplayer only, se on uskomattoman hauska. Oikeastihan tämä on satunnaispelaajien kanssa välillä sen tasoista, että tekee mieli tunkea neulasia silmiin ja hypätä sen jälkeen nokkospusikkoon. Hyvällä tiimillä se on parempaa, kuin kylmä vesi kuumana päivänä.

Yritäpä siinä tehdä jotain, kun tollainen on tossa. Niin just niin.

Ja en edes tykkää multiplayerista. Nooh... mutta Blizzard. Warhammer 40000 part 2 valmistuu, mutta hieman hitaammin kuin toivoin. Arki, työt ja erittäin rajattu vapaa-aika on huono kombinaatio varsinkin tämän blogin puolesta. Mutta mutta, elossa ollaan. Eihän tässä ole kesälomaan kuin reilu puolitoista kuukautta!

Mut hei, onpa Collector's Edition. En ole edes avannut muuta kuin sitä pelikoteloa...

-Cheers love!-

Warhammer 40000 part 1

Dawn of War, war never changes

Hei, me soditaan!

Edellinen kirjoitus käsitteli juuri 3. toukokuuta julkistettua Dawn of War III:sta. Sellaista pikkupeliä, jota pelaajakansa on odottanut vesi kielellä jo useamman vuoden ajan. Siinä blogahduksessa saattoi havaita lievää fanitusta sekä Dawn of Waria, että myös sen emoa, Warhammer 40000:sta kohtaan. Jos näin havaitsi, oli täysin oikeassa. Kaikkiaanhan tämä alkoi täysin viattomasti ja oikeastaan enemmän tai vähemmän vahingossa.

Kauan sitten, kun modeemi oli yleinen ja ISDN vain eliittien harvinaista herkkua, oli sellainen asia kuin Internet Relay Chat. Se oli hieno. Yhtenä valoisana kesäyönä oli päätettävä seuraava lukusessio ja tarkemmin se kirja jota lukisi. Nopea kurkistus kirjahyllyyn totesi tunnetun faktan; olen lukenut jo nuo kaikki. Heikkona hetkenä menin kysymään yhdellä kanavalla, olisiko suositella jotain kirjaa. Haluttiin tarkennusta. Tarkensin sci-fiä. Lisää tarkennusta. Jotain melko anteeksiantamatonta ja erilaista. Minulle suositeltiin Warhammer 40000 maailmaan sijoittuvaa kirjallisuutta.

Ai se figupeli? Niin. Näin moni ajattelee ja olin yksi näistä monista, sillä minulla ei ollut aavistustakaan, että pöytäpeli oli paljon laajempi kuin ylihintaiset muoviset figuurit ja vieläkin kalliimmat ajoneuvot. Ne jopa joutui maalaamaan itse. Ei todellakaan minun juttuni. No mutta ne kirjat? Sain tietää Black Librarysta joka julkaisee Games Workshopin Warhammer Fantasy Battles ja Warhammer 40000 maailmaan sijoittuvaa kirjallisuutta. Fantasia ei niinkään ole minun juttu (todettu jo n+1 kertaa), mutta 40000-luvulle sijoittuvaa sci-fiä... se voisi ollakin minun juttuni. Ottaen huomioon, että lempikirjani Dune sijoittuu vuoteen ~10000, tämä olisi sellainen harppaus n. 30000 vuotta pidemmälle. Mut hei, aika on suhteellista ja nykyisin tiedetään gravitaatioaaltojenkin olevan todellisia.

The Last Chancers

Ensimmäinen Warhammer kirja jonka ostin, oli nimeltään The Last Chancers. Gav Thorpen kirjoittama kolmiosainen kirjasarja joka myytiin yksissä kansissa. Omnibus. Kertoi nimensä mukaisesti vankipataljoonasta, joille palveleminen eturintamassa Imperial Guardin joukoissa oli se viimeinen mahdollisuus hyvittää tekonsa. Ei kuulosta kummoiselta, eihän? Kliseiseltä? Oliko se edes hyvä?

No tuota, niistä kirjoista jos puhutaan...

Siis enhän mä sano, että jäi joku vaihde päälle...

Tai että Warhammer 40000 kolahti jollain tapaa...

Mahdollisuus kuitenkin on, että mä tykkäsin jotenkin siitä...

Sääntökirjaa ja codexeita myöden...

Kai siitä kirjasta tykkäsin, jos kerran tuli hankittua n+1 muuta siihen kaveriksi. Viimeisessä kuvassa nyt näkyy jotain muutakin, kuten Warcraft RPG kirja (joka on kyllä täysin turha, koska retcon), Babylon 5 security manual, pari ammattikorkeakoulun insinööritodistusta ja muuta pientä science fictionia. Voisi melkein sanoa, että tykkäsin melko paljonkin. Grimdark™ maailma vetosi monta vuotta sitten aivan erityisellä tavalla. Vetoaapa se vieläkin, vaikka myönnettäköön että olen kriittisempi lukija kuin joskus aiemmin. Hah, niin varmaan. Oikeasti ongelmana on se, että nykyään on ihan liikaa Space Marine kirjoja. Ei niitä jaksa. Mutta ne myy. Point taken.

Entäs ne pelit?

Ai siis Dawn of War? Space Marine? Kyllähän niitä... jälkimmäisen olen ostanut kolmesti. Konsolille, PC:lle itselleni ja PC:lle veljelle. Jotta olisi kivaa pelailla yhdessä moninpeliä kahdestaan. En haluaisi kerskua yleisellä tasolla, mutta olin kyllä hiton hyvä Space Marinessa. Jos en ollut ihan ensimmäisenä, olin vähintään toisena. Se oli peli, joka iskostui täydellisesti selkärankaan oli classina mikä tahansa kolmesta mahdollisesta. Netissä toki voi huudella mitä vaan, mutta todistusaineistoakin löytyi kiitos Onedriven. 

Ikivanha puhelimella tehty otos, kun tosiaan Space Marinessa olin lyömätön 18 - 1 statseilla, yli 3000 expaa, toisena tullut 8 - 4, reilu 500 expaa.

Kyllähän tuo Space Marine oli niin yksinpeliltään, kuin myös moninpeliltään melkoinen. Juoni oli ihan ok, pelattavuus mahtava. Moninpeli... no se vaan rokkasi. Hauska fakta: koitin 11.5.2016 joskus illalla tuota 360:lla ja peliseuraa löytyi heti. Ei huono suoritus iänkaikkisen vanhalta peliltä, joka ei myynyt "tarpeeksi" jotta olisi saanut jatkoa. Vai mitä? Pisti hieman hymyilyttämään tämäkin tosin... Sega hankki Relicin itselleen, kun THQ meni nurin joitakin vuosia sitten. Aiemmin Space Marinea käynnistäessä näytettiin THQ:n logo. No nytpä tulee Sega... jännää et ne sellaisenkin päätti tuohon tunkea ylimääräisenä patchina vuonna 2011 julkaistulle pelille. Mutta hei, ei tässä mitään. Pelejä.

Tässä on sitä jotakin!

"Seeing virtue in idiocy is the prerogative of the young"

No tässä ne pelit!

Kyllähän noita on jokunen eli oikeastaan kaikki. Dawn of War. Dawn of War: Winter Assault, Dark Crusade, Soulstorm, Dawn of War II, Chaos Rising, Retribution ja tuo Space Marine. Harha-askelia toki on, sitä ei kieltäminen käy. Nimeltään Fire Warrior. Siitä ei sen enempää. Jo pelkkä kuva ko. pelistä saa paatuneimatkin pelaajat näkemään painajaisia. Itsehän toki masokistisesti pelasin sen läpi - en suosittele. Se on hirveä. Huonompaakin huonompi. En uskonut. Kadun. Mutta nämä muut pelit! Näissä ei lisenssi totisesti mennyt hukkaan. Relicissä myönnettiin, että monet pelifriman työntekijöistä olivat kovia faneja, jonka vuoksi Warhammer 40000:n lisenssin saaminen oli heille kuin täyttynyt unelma.

Dawn of War lisäosineen.

Dawn of War II lisäosineen.

"I long ago surrender anything being easy, commander. Still, we shall prevail this day"

Dawn of War pelisarja onnistui hienosti iskemään pieneen RTS-rakoon, jotta peli sai myönteistä julkisuutta ja sitä kautta vankan fanipohjan. Heti ensimmäisenä Relic teki pesäeron muihin strategiapeleihin resurssien keräämisellä. Ei ollut mineraaleja tai harvestereita, kuten about jokaisessa muussa genren pelissä. Ei ollut ei. Sen sijaan oli strategisia kohteita, joita valloittamalla sai jatkuvalla syötöllä resurssipisteitä. Tämä teki pelistä dynaamisen, jossa armeijan kasvaessa oli pakko valloittaa enemmän alueita eikä jäädä rakentelemaan Suuren Tuhon Yksikköä™.

Resurssipolitiikan uudistamisen lisäksi Dawn of War tarjosi muista peleistä poiketen joukkuepohjaiset yksiköt. Lukuunottamatta Whilrwindia tai Predatoria (tai niiden Chaos, Eldar, IG tms. vastineita) perusyksiköt koostuivat ryhmistä. Ryhmistä, joille pystyi antamaan erilaisia kykyjä tai parantelemaan niitä aseilla. Yhtäkkiä tämä johtikin siihen, että pelimaailma oli yhtäkkiä täysin dynaaminen, suurien armeijoiden temmellyskenttä. Ja aivan täydellisen epätasapainossa.

Epäreilua, mutta entäs sitten? Kun Eldarien Fire Prism ampui kerran keskelle maajoukkoja, niitä saikin keräillä (siis niitä jotka sattuivat olemaan vielä elossa) muutaman sadan metrin alueelta. Tankit olivat oikeasti tankkeja. Ei perusmosuilla ollut niitä vastaan juurikaan sanottavaa. Osa yksiköitä oli aivan ylivoimaisia, osa melkein turhia mutta silti pakollisia, eri rodut olivat keskenään niin erilaisia, että mistään balanssista ei voinut puhua. Teoriassahan tämä tarkoittaisi sitä, että eihän tällaista peliä kukaan netissä pelaisi? Mitä järkeä siinä on, jos Space Marinet tallaa kaikki muut tai Eldarien Avatar on ihan yhtä tyhjän kanssa Daemon Princea vastaan? No juurikin se, että tässä ei ollut mitään järkeä, koska Warhammer 40000. Maailma on epäreilu, sille ei voi mitään. Ja se oli parasta.

Eldarien Avatar. On se vaan pirun hieno...

Mutta mutta. Tämä blogipostaus rupeaa olemaan liian pitkä, joten lisään part 1 tuonne otsikkoon. On fiksumpaa antaa Dawn of War sarjan peleille niiden arvoinen fiilistely ja kurkata hieman kansia syvemmälle. Koska se on siistiä, koska kukaan muu ei tee niin. Tai tekee, mutta ei sitä tiedä. Nyt kun on tullut enemmän tai vähemmän yleisesti avattua tätä maagista sotavasaraa, on aika lukea yksi kirja loppuun. Koska Eldarit. Siksi. Koska Phoenix Lordit. Koska Asurmen.

Phoenix Lords sarjan aloituskirja. Tätä lisää kiitos! Huom. Gav Thorpe tämänkin kirjoittaja.

Oikeastihan tässä on kyse siitä, että Dawn of Warista kirjoittaminen vaatii monta kappaletta. Ja nyt puhun pelkästään ensimmäisestä pelistä enkä yhdestäkään sen lisäosasta (joita onkin kolme). Mut hei, ramble ramble.

"The stars themselves once lived and died at our command, yet you still dare to oppose our will."

Hiljaista

Ei kerkeä päivittelemään

Kissoja

Meillä oli yksi kissa. Musta kolli. Nyt on kaksi kissaa. Sai musta kolli kaverin. Nyt kaksi kissaa juoksee ympäriinsä. Aluksihan se oli sitä normaalia touhua, eli sihinää, murinaa, pakenemista ja muuta täysin normaalia kissatouhua.

Siamilainen tuli taloon. Aika on vierähtänyt hyvin tehokkaasti tämän ja Willa-kollin tutustuttamisessa.

Ei ole kerennyt tekemään postauksia, koska kissa. Koska ihana pieni kissa. Koska söpö pieni kissa. Kissat on muuten tosi jees! Asiaan palatakseni, muutaman vuorokauden jälkeen reilu kolmen vanha kolli ja tämä uusi tulokas on parhaimpia kavereita ja leikkivät. Eli nyt voi blogailla jälleen kerran.

Dawn of War III

Sota on tulossa

Knowledge is power, hide it well

Talvi tulee Westerokseen, mutta nyt keskitytään sotaan. Tietynlaiseen sotaan. Nimittän ollaan ihan sodan kynnyksellä. Kolmannen sodan kynnyksellä. Minun piti sukeltaa hieman syvemmälle Starcraftin maailmaan, mutta tämä julkistus sekoitti kaiken. Itse asiassa se sekoitti niin pahasti kaiken, että mietin pitäisikö Starcraft jättää taka-alalle ja siirtyä suoraan siihen ensimmäiseen Dawn of Wariin joka julkaistiin 2004. Tarkoituksena se oli käsitellä Blizzardin RTS-pelien jälkeen. Nyt täytynee muuttaa suunnitelmaa.

Eldar, Space Marine, Ork - oh my!

Tuo sekoitti melko tehokkaasti perusasiat. Dawn of War 3:n odotus on muodostunut enemmän tai vähemmän ilmiöksi. Joka kerta kun Relic Entertainment pisti sosiaaliseen mediaan päivitystä, ensimmäiset kommentit olivat "Dawn of War 3 confirmed?". Vuosien ajan. Twitterissä, Facebookissa, foorumeilla. Aina. Odotus on palkittu.

An open mind is like a fortress with its gates unbarred and unguarded

Aiemmat sarjan installaatiot ovat ilmiöitä. Dawn of War toi ensimmäistä kertaa Warhammer 40000:n maailman RTS-muotoon toimivasti. Siinä oli Space Marinet, tuo Relicin Blood Ravens chapter josta internet on repinyt huumoria yli kymmenen vuoden ajan. Siinä oli Eldarit, nuo mystiset galaksimme seilaajat, joiden pitkä ikä kattaa tuhansia vuosia ja teknologia on uskomatonta. Oli Örkit, ne tyhmät vihreät örmöt. 

Muistan kun 2004 asensin Dawn of Warin demon silloiselle Shuttlen mini-pc koneelleni. Ensimmäisenä tein Force Commanderin. Sitä kun klikkasi, eeppinen ääninäyttely sanoi "He who stands with me, shall be my brother.". Eeppisellä äänellä. Gabriel Angeloksen äänellä. Olin myyty. Jos joku RTS on tarjonnut voimafantasiaa yhtään sen enempää kuin tämä pelisarja, siitä saa toki vinkata ja jättää kommentin. "My aim shall not falter.".

Parastahan Dawn of Warissa oli se, että ensimmäistä kertaa tietokoneelle tehty WH40k peli sai sen tunnelman tuotua suoraan kirjoista ja lautapelistä toimivaan RTS-konseptiin. Ääninäyttely. Musiikki. Nämä kaksi asiaa tekivät Dawn of Warista enemmän kuin pelin, ne tekivät siitä ilmiön. Ja nyt tämä ilmiö saa jatkoa, jota on odotettu ja joka saapuu joskus vuonna 2017. 

On aika.

To relinquish contempt is capitulation

Alustavien tietojen mukaan Dawn of War 3 tulee sisältämään vain kolme kampanjaa. Vain? Starcraft 2 sisälsi myös kolme? Kyllä, vain. Mietitään Dawn of War 1 sisälsi Space Marinen kampanjan. Imperial Assault lisäsi Imperial Guardin. Dark Crusade toi Eldarit, Taut, Necronit, Imperial Guardin, Space Marine, Chos Space Marine kampanjat. Dawn of Warin viimeinen lisäosa toi lisää kampanjoita edellämainitulle ja lisäsi joukkoon vielä Sisters of Battle (aka. Adepta Sororitas eli Bolter Bitches) ja Dark Eldarit. Pelkkä alkudemo kesti ties kuinka pitkään, kun taustakertoja sepitti ketä kaikkia nyt tulikaan Kauravan aurinkokuntaan.

Nyt palataan kolmeen. Onko sillä väliä että niitä on kolme? No ei. Tuleepä lisälevyjä, DLC:tä ja ties mitä kaikkea muuta. Eldarit löytyy (fani fani ahihihii!), Space Marinet (no kai nämäkin nyt...) ja Örkit (fun fact, en ole yhtään Dawn of Waria pelannut örkeillä, en edes skirmishiä). Eiköhän tästä hyvää tule. Varsinkin kun katsoo tätä julkaisuvideota, missä ensimmäistä kertaa Eldarit saatiin näyttämään siltä, kuin niiden haarniskat oikeasti koostuvat Wraithbonesta! Ai minäkö tietäisin jotenkin asian tai kaksi Warhammer 40000:sta... ei...

World of Warcraft: Chronicle Volume 1

Erään Azerothin tapahtumat

Kirjan tilaaminen

Olen tilaillut melko monta kirjaa netistä vuosien mittaan. Itse asiassa valehtelematta 90% kaikista kirjaostoksista suuntautuu kirjan aiheesta riippuen Amazoniin (co.uk & com), Cafepressiin, Waterstonesiin yms. Valinnanvaraa on, hinnat ovat halpoja jopa postikuluineen ja palvelu pelaa. En nyt dissaa mitenkään kotimaisia kirjakauppoja, koska välillä sieltäkin voi tehdä suoranaisia löytöjä. Vuonna 2015 alta 30€ hintaan tuli kaapattua Suomalaisesta kirjakaupasta Art of World of Warcraft teos. Ei sitä tuohon hintaan saisi edes Amazonista.

Valikoima. Joku voi tässä vaiheessa aistia, eikä vähiten edellisen kirjapostauksen vuoksi, että osa kirjaostoksista saattavat olla aihealueiltaan vähemmän myyviä. Tuskin Suomesta löytyy kauhean monta innokasta Day of the Dragonin lukijaa. Eikä tämä ole väärin, ymmärrän hyvin. Parastahan tässä on se, että valinnanvaraa tosiaan löytyy ja välillä esim. Fantasiapelikauppa, Puolenkuunpelit tai mikä tahansa kotimainen erikoisliike voi yllättää. 

Ja vaikka nimeltä mainitsenkin tiettyjä liikkeitä, en kyllä saa niiltä yhtään mitään. Paitsi veloituksen korttitilille ja sähköpostissa kiitoksen tilauksestani. Eli ei ole maksettu mainos. No mutta, kirjan tilaaminen. Luettelin melkoiset määrät eri liikkeitä, osa kotimaisia ja osa ulkomailla sijaitsevia, joten valinnanvapaus toteutuu. Näinhän sitä itsekin luulin.

Tänään tuli muutenkin paljon laatikoita. Kissat ja laatikot eivät ole urbaani legenda.

Alun perin tilasin Chronicle Volume 1:n cdonista. Se oli siellä ennakkotilattavana. Menneessä muodossa. Se siitä. No ei hätää, tuetaan EU:ta, koska kyseistä teosta ei löytynyt mistään muusta kotimaisesta liikkeestä (okei, cdon ei ole kotimainen), Britti-Amazon ei petä koskaan! Siellähän se oli, ennakkotilattavana. Tilausta sisään ja odottamaan... odottamaan lisää... pikkaisen odotetaan vielä. Ei ole, ei tule, ei näy. Päivämäärä vaan siirtyy ja sähköpostilla tulee ilmoitusta, ettei nyt pysty, ei kykene.

Sisäinen Sherlock rupesi kihelmöimään epämiellyttävä tavalla. Minä. Blizzardin fanipoju. Nyt minulla ei ole tätä ainutlaatuista loreteosta, joka määrittää kaiken mahdollisen ja luo suuren pohjan koko Azerothin ja Warcraftin universumille. What is this?

Yhdysvallat apuun!

Tiesin kyllä kaksi varmaa paikkaa tilata kyseinen teos. Yksi on Blizzardin oma kauppa. Kallis. Luotettava. Kaikki kansainväliset paketit lähtevät Fedexin matkassa ja saapuvat Kaliforniasta parissa päivässä. Toinen on Amazon (.com), halpa. Toimitus on normaali, ei kuriiria (ellei maksa itseään kipeäksi = enemmän kuin Blizzardin omassa kaupassa). Valinta oli tässä tapauksessa helppo.

Olen tilaillut tavaraa Blizzardilta. Tuolloin heillä on ollut ilmainen toimitus tai kovat alennukset eri tapahtumien kunniaksi. Nyt ei ollut kumpaakaan. Kurssi kääntyi kohti Amazonia ja heidän halpoja hintojaan. Olin jo valmiiksi kuukauden jäljessä muuta maailmaa tämän omistamisessa, joten ei nyt muutama viikko missään tuntuisi... mitä nyt unettomia öitä, salaperäistä tärinää ja hikoilua. Normisettiä.

Se tuli Atlantin yli. Se tuli tänne.

Tilasin kirjan 11. huhtikuuta. 12. huhtikuuta se postitettiin. 28.huhtikuuta tuli lappua isosta lähetyksestä. Nopealla laskutoimituksella tämä tekee 16 päivää matkalla. Tuohon lisäilee Suomessa ei-niin-kiireiset kansainvälisen postin käsittelyt, voidaan melko tarkasti sanoa postituksen kestäneen kaksi viikkoa. Ei huono. Ei huono ollenkaan 7$ postikuluilla. Kiitos globalisaatio.

No entäs se kirja?

Voi veljet. On. Kyllä. On. Blizzard panostaa melko paljon kaikkeen mihin se printtaa oman logonsa. Tämä ei ole yllätys. World of Warcraft on eittämättä sen tärkein brändi, joten paukkuja riittää ja ne käytetään viisaasti. Ensinnäkin kirjan ulkoasu on hieno. Siis oikeasti hieno. Kannet on tosi nättiä mattaa ja kiiltokuvaa juurikin oikeissa kohdissa. Paperi on painavaa ja paksua. Kontrasti ja värit ovat viimeisen päälle hiottua. Tähän on selkeästi panostettu.

Kuva ei kerro koko totuutta, se on todella hieno.

Miten se sisältö? World of Warcraft lienee melkein jokaiselle tuttu pelinä. En ole siitä blogahtanut vieläkään, vaikka sitä on tullut pelattua yli 11 vuotta putkeen, koska siihen ei yksi blogahdus riitä. Se on osa suurempaa kokonaisuutta ja retrospektiä menneisyyteen. Tämä on ehdoton pakkohankinta kaikille World of Warcraftin pelaajille, jos pelimaailma kiinnostaa. Tämä on ehdottomasti hankintahintansa väärti, vaikkei World of Warcraft kolahtanut ja tykkäsi Warcraft III:stä ja The Frozen Throne lisäosasta. Hiton douppia settiä. Tähän lainaus Kirkiltä jossa on jotain rööreistä ja supernovasta ja joka on esiintynyt aiemmin. Se meinaat sopii tähän, mutten halua sitä itse toistaa.

Azeroth. Kyllä, ennen Sunderingia, ennen Kalimdoria ja Eastern Kingdomsia. Ensimmäistä kertaa!

Heti ensimmäisenä aukeaa Azerothin kartta millaisena se kymmeniä tuhansia vuosia sitten oli. Nättiä. Tätä ei olla nähty aiemmin ja se on douppia shittiä. Niin siis, itsehän tosiaan Warcraftista tykkään, vaikka fantasiaa onkin. Ylläri. Kaikille.

Taide. On. Mahtavaa. Aivan. Tajuttoman. Mahtavaa.

Ja itse asiaan eli sisältöön. Ihan oikeasti. Ei sillä, että tässä on niin paljon asiaa... Eikä sillä, että ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin tulee jotain virallista infoa asioista. Mutta se esitystapa. Aikajanat. Hahmot. Kaikki. Ei tätä pysty tällainen ihminen kuvailemaan, se on nähtävä. Aikajana kattaa ensimmäisessä kirjassa karkeasti Azerothin n. 30000 - 2000 vuotta ennen Dark Portalin aukeamista (eli siitä, mistä Warcraft elokuva kertoo tuossa puolentoista kuukauden päästä). 28000 vuoden edestä historiaa. Titaaneja, maailmojen luomista, Sargereita, Draeneita, Trolleja, (yö)haltioita, valtakuntien nousua ja tuhoa, elementaalilordien maailmoja... kyllä!

Odottelen innolla tätä kappaletta... Kalimdor. Kaldorei.

Tässä on paljon tekstiä, paljon kuvitusta joka tukee tekstiä. Paljon ns. flavor tekstiä ja pikaisella vilkaisulla näyttää olevan sellaistakin faktaa, josta internetin foorumeilla on tapeltu vuosia. Osa tykkää virallisesta linjasta, osa taasen varmasti on toista mieltä. Kokonaisuutena tämä kirja on omaa laatuaan mitä pelikirjallisuuteen ja varsinkin lisäkirjallisuuteen tulee. Kaikki tietää, että Halo kirjat ovat hyviä, Mass Effectin kirjat ovat pääosin hyviä. Blizzardille harvoin riittää hyvä. Blizzard tähtää erinomaiseen. 

Kuinka monta näitä Chronicleita tulee myöhemmin ei juuri nyt tiedetä. Ensimmäinen osa tosiaan kattaa liki 30000 vuotta, joka saattaa monelta tuntua pikakelaukselta varsinkin kun vertaa Warcraftin viimeiseen 30 vuoden aikaisiin tapahtumiin. Toisaalta, täytyy miettiä tuota aikajanaa myös toiselta kantilta. Kyseessä on Titaanit. Maailmojen luojat. Ei sellaisille muutama kymmenen vuotta merkkaa mitään, kun maailmoja luodaan tuhansien vuosien ajan. Burning Legion ei syntynyt tyhjästä, eikä kasvanut sellaiseksi kuin se on, myöskään kymmenessä tai sadassa tai edes tuhannessa vuodessa.

Varsinkin World of Warcraftin pelaajille tärkeät tapahtumat alkavat noin 2000 vuotta, ennen ensimmäisen pelin tapahtumia. Tuolloin luodaan suurimmat pohjat ns. itäisille valtakunnille. Samalla Kalimdor jaetaan enemmän tai vähemmän sellaiseksi, kuin moni sen tietää ja tunnistaa eri rotujen kesken. Tietysti 2000 vuoden aikana konflikteja tapahtuu pohjoisessa, lännessä, etelässä ja idässä, mutta sivistyksen peruspilarit on saatu rakennettua. Kaikki muu tämän jälkeen on enemmän tai vähemmän "hienosäätöä". 

No missä ne pelit?

Tämä blogi käsittelee pelailuja. Se käsittelee retroiluja. Se käsittelee pelaamista ja koko pelikulttuuria. Ehkä myös Blizzardia. Pikkaisen. Tämä on harrastus, joka ei rajoitu pelkästään monitorilla tapahtuviin asioihin, vaan pelaamisen harrastaminen on laajempaa. Siihen kuuluu kirjat. Siihen kuuluu sarjikset. Siihen kuuluu paljon sellaista, mikä tapahtuu kylmän ledivalaistun television tai monitorin ulkopuolella. Ajattelin seuraavaksi itse asiassa Warcraft II:sta tai StarCraftia. Katsotaan.

BlizzCon 2016

Ei ollut synkkää ja myrskyistä yötä

Brave new world

Miksi herätä torstaisena aamuna klo. 4:30 aamulla? Koska kissa maukuu? Koska on täysikuu (melkein) ja ihmissudet ovat matkalla? Ei. Sen vuoksi, koska marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna Anaheimissa järjestetään BlizzCon. Juurikin tuo Blizzardin mahtavan eeppinen ja joka tasolla yliampuva kahden päivän juhlallinen tapahtuma, jossa juhlitaan Blizzardia ja kaikkea siihen liittyvää!

Mitä ihmettä? No sitä just! Kyseessä on 10. BlizzCon ja samalla Blizzardin 25. juhlavuosi. Luvassa on aika isot partyt niin BlizzConissa virallisesti, kuin myös kymmenissä eri fanisaittien ja muiden vastaavien tapahtumissa Anaheimin messukeskuksen lähistöllä. Hienoa aikaa!

Ei tässä mitään, Anaheimiin seuraavaksi!

Edellisestä kerrasta onkin ehtinyt kulua kuusi vuotta, joten on hyvä vierailla pitkästä aikaa Blizzardin ultimaattisessa fanitapaamisessa. Euroopassa ei juurikaan mitään tämän tason juttuja järjestetä. Tietty joku voisi sanoa Saksassa Gamescomin olevan jotain samantapaista, mutta ei se ole. Siellä on valtava messualue, kaikkeen pitää jonottaa, esittelijöitä on satoja ja hiki haisee. Toista se on Kalifornian auringon alla. 

Seuraavaksi sitten varaamaan lentoja ja hotelleja. Kämmenet kutiaa ihanasti, kello on 5:20 aamulla ja jos sitä menisi pariksi tuntia nukkumaan.

ESTA, lennot ja hotelli

Ja nyt päivityksenä, että hommat tehty. Liput on ostettu, hotelli on varattu. Kiitos USA! Eli kertauksena kaikille niille ihmisille, jotka eivät ole käyneet USA:ssa:

• Passin pitää olla voimassa 6kk reissun jälkeen
• Passin pitää olla biopassi
• ESTA-kaavake on täytettävä vähintään 72h ennen matkaan lähtemistä
• Kaavake on simppeli, maksaa 14 dollaria
• Vaaditaan kaikkea tietoa, mm. mikä on osoitteesi matkan aikana yms.
• Ei kannata suhtautua huumorilla tähän

On se nykypäivänä helppoa. Pari klikkausta netitse ja kas, matkaliput on, hotelli on. Itse varasin hotellin, joka sijaitsee reilun kilometrin päässä Anaheim Convention Centeristä, eli matkaa ei ole nimeksikään ja samalla se sijaitsee tarpeeksi kaukana ettei siellä järjestetä mitään isompia kokoontumisia aiheen tiimoilta.

Seuraavaksi pitääkin tehdä pientä tutkimusmatkaa ja löytää Anaheimin paras kahvila, missä saa suodatinkahvia ja omenapiirakkaa. Ilman näitä ei ole yksikään matka Atlantin toiselle puolelle täydellinen. Jos vielä omenapiirakan saa kermavaahdon kera, niin eihän tässä ole mitään muuta kuin silkkaa voittoa tämä kaikki!

You are not prepared!

William Kuningas

Kirjoja kaikkialla

William King lienee monelle fantasiakirjoja lukeneelle tuttu kirjailija. Hänen kirjoittamia teoksia on kymmeniä. Ehkä jopa enemmänkin jos otetaan novellit, tarinat, sarjakuvat ja muut huomioon. King ei ole mitenkään vieras ihminen myöskään pelikirjallisuuden puolella. Hänen teoksiaan löytyy mm. Warhammerista, Warhammer 40000;sta, StarCraftista näin muutamia mainitakseni. Vähän aikaa sitten aukesi kokonaan uusi maailma Kingin sulkakynälle, nimeltään WarCraft. 

William Kingia pidetään varsinkin Warhammer 40000 ympyröissä melkeinpä parhaimpana kirjailijana hänen uskomattoman hyvän Space Wolves kirjasarjan myötä. Sittemin hän vetäytyi Grimdark™ maailmasta ja keskittyi "normaaliin" kirjallisuuteen. Onneksi hänen Space Wolves poissaolo kesti vain muutaman vuoden ja mies on jälleen palannut kukkulan kuninkaaksi.

Mutta mitäs nyt? No mutta tämä! William King - Illidan. Kyllä. WarCraft romaani. Kirja. Ja kenestä? No tottakai samasta hahmosta joka löytyy vessan kaapin päältä - Illidanista! Suhtaudun melko suurella innolla Kingin ensimmäiseen WarCraft kirjaan. Yleisesti Richard Knaak ja Christie Golden pääosin dominoivat Blizzardin kirjaskeneä, joten uusi huippuluokan kirjailija on aina tervetullut.

Ovatkohan kaikki valmiina?

Kirja, entäs sitten, missä pelit?

Sitä, että pelikirjallisuutta minulta löytyy paljon. Yksi kultakimpaleista lienee Christie Goldenin nimikkokirjoituksella oleva The Shattering BlizzConista 2010. Pelikirjallisuus on oman blogauksen arvoinen asia ja siihen tuskin yksi kerta edes riittää. Tässähän on ongelmana se, että löytyy myös tuota Warhammer ja Warhammer 40000 kirjallisuutta melko paljon, Ciaphas Cain sarjaa, First & Only, Horus Heresy, Ravenor ja ties mitä. Eipä ainakaan aiheet lopu kesken.