Neljästoista väliaika

Mitä mä teen?

Pelaan sillä rajatulla ajallani, joka minulla on käytettävissä

Oikeasti. Aloitin blogin kirjoittamisen helmikuussa, koska aikaa oli tuolloin. Ei tarvinnut kuin viettää koti-isän elämää ja lopun ajasta pystyi harrastamaan tähtitiedettä ja pelaamista. Se oli hienoa. Nyt pitäisi harrastaa sitä kaikkea samaa, mutta kun tuo työpaikka imee sen vähintään kahdeksan tuntia (kolmasosan) vuorokaudesta, jotenkin ajan jakaminen eri osoitteisiin on osoittautunut vaikeaksi. 

Pyhä kokoontuminen

Eikä pelkästään vaikeaksi, vaan joskus liki mahdottomaksi. Kaiken lisäksi pitäisi vielä kyetä elämään jotain normielämääkin ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Salillakin pitää käydä. Tsiisös, kyllä on taas niin vaikeaa että. Tarkemmin kun miettii, ei se niinkään vaikeaa ole, mutta sen pelifiiliksen hakeminen on hieman työlästä. Kuten niin monesti mainitsin, fiilistelen pelejä enkä vain pelaile niitä. Immersio on avainsana. En tee speedrunneja, en harrasta mahdollisimman nopeata läpipelua. Haen kokemusta, uppoudun maailmaan. Arkipäivisin keskiyön jälkeen. Ei se kyllä vajaan kuuden tunnin yöunilla enää maistu

Pelaan silti

Mutta! Deus Ex: Mankind Divided on melkein plakkarissa. Gears of War 4 aloitettu. Forza Horizon 3 hyvässä vauhdissa. Kyllä tämä tästä. Hiljalleen. Vaimon kanssa pelataan Diablo 3: Ultimate Editionia konsolilla. Kyllä, Diabloa konsolilla. Kyllä, omistan ne CE:t myös PC:llä. Eri juttu, ei voi selittää. Blizzardin tarinankin aloitin vol. 1:llä ja se jatkuu vol. 2:lla toivottavasti ennen Blizzconin reissua, se kun jatkuu teemalla "Warcraft".

Pelaajan työt eivät ikinä lopu...

Forza Horizon oli noista neljästä itselleni yllättävin veto. Ennakkotilasin sen ihan vahingossa ja ostin sen "ihan vahingossa". Aikaisemmin en ole pelannut yhtään Horizonia ja ainoa kosketus Forzaan on ollut sen neljäs osa 360:lla. No... niin siinä kävi, että peli vei mukanaan. Yksinoikeuspeli takaa hienot grafiikat, erinomaisen pelattavuuden, hyvän tuen ja laajan repertuaarin sisältöä. Sama toki pätee Gearsin neljänteen osaan, joka ei ole ainakaan alun mukaan jättänyt kylmäksi.

Hetkinen...

Oikeastihan tässä saa käsityksen, että kaikki pelailu tapahtuu konsoleilla. Jopa Diablo 3, tuo PC-puolen herraklikkailu on jostain syystä vihreän Xbox One -kotelon ympäröimä. Okei, kyllähän pelejä tulee pelailtua jonkun verran myös konsoleilla. Ja miksi ei? PC:n päivitystahtina pidän henk. koht. kiinni ns. Blizzard vakiosta. Jos Blizzardin uusin ei pyöri hyvin, on aika päivittää PC. Käytännössähän tämä enteilee 5-8 vuoden päivityssykliä parhaimmillaankin.

On se Forza hieno. On se! Jumaliste kun on!

Jotenkin on menossa konsolivaihe. Ehkä se johtuu osittain ihan siitä, että moni AAA-luokan peli on julkaistu muutaman kuukauden sisään tälle alustalle ja niitähän pitää pelailla jokaista. Ja tässähän on ollut vaikka mitä kaikkea, hiippailua Deus Exissä, rämistelyä Gears of Warissa ja Australian fiilistelyä Horizonissa. 

Mutta mutta, kyllähän sitä Wasteland 3 tuli groupfundattua - PC:lle tottakai...

Warcraft has arrived

Warcraft - The Beginning

Alliance

Perjantaina, elikkäs tarkemmin 7.10.2016 tipahti luukusta Warcraftin komea blu-ray. Sehän tuli katsottua heti ensimmäisenä hiljaisena hetkenä. 

On se komea - tähän nähtiin enemmän vaivaa, kuin itse leffan mainontaan.

Ja kotosalla perinteisenä kaksdeenä se toimii hyvin. Kuva on juuri sitä mitä kaikkea nyt saattaa vuonna 2016 hyvältä blu-ray julkaisulta odottaa. Mutta ne äänet. Äänimailma on tuossa leffassa huikea. Leffateatterissa ei niinkään aina saanut selvää kaikesta, varsinkin kun nykytrendiin kuuluu enemmänkin "liian kovaa" tuolla äänentoistopuolella, joten olikin mieluisaa huomata kuinka hiton hyvin tuossa leffassa on toteutettu äänimaailma. Toki surroundia käytetään hyvinkin paljon ja alataajuudet ovat juuri siellä missä pitääkin, mutta parasta tässä on se ambientti. Taas kerran yksi hyvä syy olla käymättä leffateattereissa, kun ei siitä sekamölinästä saa mitään selvää.

Horde

Koska kolmedeelaitteistoa ei löydy kotoa niin pitkään, kun se vaatii vammaiset lasit päähän, tyydytään ns. normaaliin versioon. 4K-vehkeetkin ihan liian uutta tekniikkaa, joten odottaa voi näidenkin osalta ensi vuoteen.

On se toiseltakin puolelta nätti.

CGI näyttää erinomaiselta, mutta ne poistetut kohtaukset. Duncan Jones on sanonut, että tuosta leikattiin pois n. 40 minuuttia materiaalia. Kyllähän se Warcraftissa näkyi, vaikkei se silti huono leffa ollutkaan. On vaan jotenkin jäätävää, kun katsoo levyn deleted/extended scenes pätkiä, että kuinka paljon jokin yksikin minuutti olisi antanut koko elokuvalle esim. tarinankerronnallisesti. Noh... studion päätös oli tehdä maksimissaan kahden tunnin leffa ja sellainen tehtiin. Tarinan ja henkilöhahmojen kustannuksella. Ei voi mitään.

Blizzconiin on alta kuukausi...

Blizzard is coming - vol. 1

Kun sotataidon maailma kosketti

On aika palata 1990-luvulle jälleen kerran...

On aika aloittaa se, minkä vuoksi tämän blogin perustin. Tai oikeastaan miksi tätä lähdin miettimään yleisellä tasolla. Kaikki kulminoituu enemmän tai vähemmän siihen, että jotenkin, jollain tapaa, hieman oudosti rupesi Blizzard Entertainment (hyvinä aikoina ennen Activisionia) häiritsemään päivittäistä elämää. Muistan vieläkin ensimmäisiä kertoja, kun näin Blizzardin logon eri asiayhteyksissä - ensimmäisen kerran Warcraft: Orcs and Humans -pelin kannessa. Myöhemmin Blizzard North tuli Diablossa hyvinkin tutuksi ja hieman coolimpi logo Starcraftin introssa.

Tästä voi syyttää kaikkea ja kaikkia

Yhdet fanittelee bändejä, toiset jotain leffasarjaa, kolmannet ei voi laskea käsistään kirjoja. Kaikki ihan fine. Itselleni Blizzard on ollut enemmän tai vähemmän koko pelaamisen ydin jo kahden vuosikymmenen ajan. Tällä tarkoitan enemmän tai vähemmän sitä, että Blizzard on ainoa pelitalo jolta on tullut ostettua jokainen peli, lisäosa tai... jotain muuta. Takaisin aiheeseen.

Aikana ennen internetiä ja sen mahdollistamia tuhansia tiedonhankkimisväyliä oli pelimedia käytännössä sidottuna Suomessa Pelit-lehteen. Ja hyvä lehti se silloin olikin. Kaikki reportaasit, spesiaalit, syväluotaavat analyysit peliaiheista yms. oli ainoa kurkitus tähän epätodelliseen maailmana, jossa aikuiset tekivät töikseen pelejä, joita pelasivat kaikki lapsesta vaariin. Kukapa ei silloin olisi unelmoinut moisesta työpaikasta, kun nuorena ja naiivina kuvitteli sen olevan pelkkää hauskantekoa päivästä toiseen. Takaisin aiheeseen taas kerran.

Blizzardin logo oli synonyymi hyvälle tarinalle, erinomaiselle pelattavuudelle ja korkeasti viimeistelylle tuotteelle joka kesti vuosia paljon paremmin kuin moni kilpailijansa. Siinä missä Westwood koki melkoisen ns. downward spiralin EA-diilin jälkeen tai Black Isle katosi hamaan menneisyyteen, Blizzard pysyi pinnalla. Firman politiikka oli pelien kanssa hyvin yksinkertainen mutta sitäkin harvinaisempi. When it's done. Ei aiemmin eikä myöhemmin. Oli täysin normaalia, että Blizzardin pelit tulivat puoli vuotta tai vuotta myöhemmin, kuin mitä oli tarkoitus. 

Sininen lumimyrsky

Jokunen vuosi sitten, kun Blizzard rakennutti uudelle Irvinen pääkonttorilleen ison patsaan, lyötiin samalle alustalle Blizzardin perusarvot. Okei, jokaisessahan firmassa on näitä "arvoja" joille tavan työntekijät enemmänkin naureskelee ja jotka ovat enemmän tai vähemmän jokaisten pikkujoulujen suurin vitsailu- ja naurunaihe. Näin siis tavallisilla työpaikoilla (ihan näin omien kokemusten perusteella). Blizzardilla... saavutukset puhuvat puolestaan.

Tällainen Irvinessa löytyy Blizzardin konttorilta

Blizzard luo maailmoja. Kehittää hahmoja. Blizzard kykenee tekemään jostain tavallisesta jotain suurenmoista. Ei Warcraft mitenkään RTS-genreä keksinyt, eikä Starcraftkaan. Ei World of Warcraft ollut ensimmäinen MMORPG. Diablo lienee ainoa lintuperspektiivin hack'n'slash peli, joka ei ollut suora lainaus tai kopio muualta. Ja uusimpana tietty Overwatch. Vastaava on nähty jo vuosikymmen sitten. Mutta entäs sitten? Se riittää, että tekee asiat paremmin, hienommin ja toimivammin kuin kukaan muu ja luo sillä itselleen brändin.

Niin ne arvot. Vapaasti käännettynä ne menee jotakuinkin näin:

• Pelattavuus ensin
• Sitoudu laatuun
• Reiluus ja hauskuus
• Omaksu sisäinen nörttisi
• Jokaisella äänellä on merkitys
• Ajattele globaalisti
• Johda vastuullisesti
• Opi ja kasva

Ovatko nämä sitten totta? No totta hitossa... Pelattavuus ensin. Pelattavuushan on pelifirmojen kärkeä jokaisessa Blizzardin pelissä. Helppo oppia, vaikea hallita. Sitoudu laatuun. Blizzard ei ikinä julkaise mitään keskeneräistä, vaikka se tarkoittaisi vuoden myöhästymistä. Tai projektin keskeyttämistä jos sikseen tulee. Reiluus ja hauskuus. Moninainen yhdistelmä PR:ää ja pelattavuutta joka löytyy jokaisesta Blizzardin tuotteesta. Omaksu sisäinen nörttisi. Ja näitähän Blizzardin ihmiset ovat ja he ovat sinut itsensä kanssa. Chris Metzen etunenässä (vaikka jättikin hiljattain firman). Jokaisella äänellä on merkitys. Ei pelkästään foorumeilla, vaan sisäisesti. Olet sitten quest designeri tai graafikko - mielipiteelläsi on väliä ja se otetaan huomioon. Ajattele globaalisti. Pelaajat ovat ympäri maailmaa - taustoista riippumatta, kaikille tarjotaan vain parasta. Johda vastuullisesti. Ei pelkästään firman sisällä, vaan tiennäyttäjänä pelialalla yleensä. Opi ja kasva. Virheistä opitaan, parasta parannetaan, vain erinomainen lopputulos kelpaa.  

Mihin tämä johtaa?

Sen kuin osaisin sanoa. Senara Moonleafin tarinaa on jo vuosikymmenen edestä kerrottu ja se itsessään olisi oman kirjansa arvoinen suoritus. Mar Saran siirtokunta ja Koprulu sektorin tarinat ansaitsisivat nekin hurjat ja eeppiset kädenväännöt, jolloin tulisi palata takaisin 56k modeemien aikaan. Tai Diablon "Your death, WILL BE AVENGED!" -jutut. Niin siis mitä? Juuri näin joo. Blizzard. Reilun kuukauden päästä olen Anaheimissa, BlizzConissa. Juhlitaan Blizzardin 25-vuotista taivalta ja samalla on kymmenes BlizzCon. Suuret juhlat tiedossa Atlantin toisella puolen. Ja aion olla siellä. Mutta mutta, tämä on vol. 1. Tästä alkaa pitkä tarina Blizzardista ja elämästä sen ympärillä.

Tätä odottaessa. Odottavan aika ei ole enää pitkä. Tasan kuukausi!

Blizzard Entertainment ei ole pelkkä viihdealan tuottaja, joka takoo vuodesta toiseen entistä kovempaa tulosta. Se on suuri koalitio ihmisiä, jotka haluavat tehdä pelialalla jotain suurempaa kuin pelkkiä pelejä ja viihdetuotoksia. Tavoitteena on olla paras, tavoitteena on tarjota koko pelaajakunnalle jotain. Ja en edes omista mitään mainossuhdetta tähän firmaan, olen vaan otettu lukuisten eri haastattelujen ja henk. koht. kokemuksien myötä, millaisia työpaikkoja on oikeasti olemassa. Tai siis, jossain on. Noh... ehkä joku päivä...