Command & Conquer

Electronic Voice Assistant

Command & Conquer

Edellisestä postauksesta vierähti pidempi tovi kuin olin suunnitellut. Mutta ei sen väliä. Nyt mennään taas!

Vuosi on 1995 ja käyttöjärjestelmä on DOS. Se on sellainen mihin kirjoitetaan kaikki komennot, eikä siitä löydy graafista käyttöliittymää. Tavallaan se vaatii hieman puukottamista, mikäli halusi että pelitkin siinä toimi oikein ja kaikki muistikapasiteetti saataisiin käyttöön. Kyllä se ennen oli vaikeaa, sähkötkin piti polkea koneeseen, muuten ei käynnistynyt sekään.

Pienen Dune II retroilun jälkeen onkin tämän Kommenna & Valloita pelisarjan ensimmäisen pelin - Command & Conquerin aika. Hyviä aikoja olivat ne, kun CD-ROM oli jotain uskomatonta. Mutta itse peli? NOD? GDI? Tiberium? Aivan! Ensimmäiseksi, onko nykypäivän minkään pelin asennus näin hienoa - ja minä vaadin että tämä video katsotaan. Se on vain pari minuuttia ja juurikin sen arvoinen.

Ei nykypäivänä tarvitse tietää porttia, IRQ:ta, DMA:ta tai mitään muutakaan. Levy sisään tai vastaavasti jokin monista nettipalveluista auki, painetaan "Install" -namiskaa ja tunnin sisään onkin uusi peli valunut pelattavaksi. Konsoleilla ja tietokoneilla. Pakkohan jokaisen kuitenkin on myöntää, että edellämainitun asennusohjelman cooliudessa on tunnelma ihan omalla tasolla. Varsinkin jos oli 11-vuotias pikkuskidi. Dune II räjäytti pankin ja Command & Conquer (tai kuten ala-asteella sanottiin komppu/komppu) räjäytti korttelin.

Installation complete

Westwood ilmeisesti ymmärsi, että heillä on kyky tehdä jotain unohtumatonta Dune II:n suosion jälkeen. FMV:n kultaisena aikakautena tuli VGA-grafiikoilla varustettu ensimmäinen RTS-peli, joka täytti kaikki nykyaikaisen naksuttelun tavoitteet ja loi pohjan koko genrelle. Kaikkihan tämän tietää, koska Command & Conquer on klassikko.

Pelin logo, joka pohjautuu tuleen/räjähdykseen on hämmentävän yksinkertainen. Sittemminhän logo on vaihtunut tylsään metalliseen, koska 2000-luku ja kaikkea muuta. Westwoodin trademarkiksi nousi kasvokuva pelin kannessa, tässä tapauksessa sotilas mustavalkoisella teemalla ja tehostekeinona suojalaseissa näkyvä... tapahtuma. 21 vuotta sitten tuo oli todella vaikuttava näky Anttilan pelihyllyssä, kun sitä vertasi muihin peleihin.

Klassikko. Aivan uskomaton klassikko.

Graafisesti tämä ei ollut vuoden parhaimmistoa. Olihan olemassa jo Crusader ja myöhemmin vuonna 1995 ilmestyi myöskin WarCraft II, jotka molemmat olivat DOS-pelejä ja näissä paistoi hurja SVGA uskomattomalla 640x480 resoluutiolla. Mutta se fiilis. Lähitulevaisuuteen sijoittuva juoni, Frank Klepackin musiikit, aikansa hienoimmat CGI-välianimaatiot ja eräänlainen mystiikka GDI:n ja NODin välillä loi Command & Conquerista mestariteoksen, jota sittemmin myöhemmät jatko-osat eivät ole kyenneet toistamaan(?).

Entäs sitten jos se grafiikka oli VGA:ta? Siinä riitti tasan se, että käynnisti pelin (aivan sikamakean intron jälkeen) ja GDI:n ensimmäinen tehtävä pärähti käyntiin. Siinä vaiheessa kun Construction Yard muuttuu autosta tukikohdan päärakennukseksi, joka vastaa kaiken muun rakentamisesta ja kaikki tämä tapahtuu uskomattoman hyvän soundtrackin voimalla ja tehtävän päätteeksi pärähtää uskomaton animaatio... kyllä. Siinä vaiheessa ei hirveästi grafiikoita enää kaivannut paremmaksi.

Tarkemmin kun katsoo, huomaa levyistä GDI ja NOD tematiikkaa.

Jatko-osia tälle alkuperäiselle klassikolle tuli enemmän kuin tarpeeksi, mistä kiittäminen kuulunee enemmänkin Electronic Artsille kuin millekään muulle taholle Westwoodin sisällä. Siinä missä Red Alert oli suoraa jatkoa ja tavallaan prequel Command & Conquerille  ja pelillisesti varsin maittava, ei se iskenyt samalla tavalla kuin lähitulevaisuuteen sijoittunut kahden eri ryhmän maapalloa kattanut taistelu.

Ja ei, en sano tätä sen vuoksi, että "vain ensimmäinen pelisarjan osa on se ainoa oikea". Olen kyllä pelannut niitä muitakin. Joidenkin mielestä voi olla suhteellisen härskiä, että C&C 3 ja sen lisäosa on Xbox 360:lle, mutta pelattunahan nekin ovat. Hyviä pelejä, vaikka ohjaus olikin huonoa - mut pakkohan sitäkin oli kokeilla...

Osa vetovoimasta oli kiistämättä aivan mahtavasti toteutetuissa FMV-pätkissä (eli video, eli full motion video - tästä oli enempi juttua Crusaderin  yhteydessä). Toisin kuin muissa 90-luvun peleissä, joissa näyttelijät olivat... hyvin camp-henkisiä ja osa tunnelmasta rakennettiin enemmän tai vähemmän b-luokan tyyliin, Command & Conquer veti suuremman vaihteen silmään ja tähtäsi näennäiseen realismiin.

Puuttuu Renegade koska unohdin.

Näennäinen realismi

GDI - Global Defence Initiative. Nod - Brotherhood of Nod. Eeppistä. Command & Conquerin tapa esittää kaksi eri puolta ja näiden motiivit sekä päähenkilöt oli omalla tavallaan uskottavaa pelin omassa kontekstissa. Tuo pelottava sanahirviö, näin jälkikäteen aikuisena, on juurikin se mitä C&C:ssa löytyy kasapäin ja mikä teki siitä omasta mielestä loistavan pelin. Mutta se siitä, jokainen voi katsoa vaikka youtubesta GDI:n ja Nodin välivideoita mikäli haluaa palata ajassa reilut 20 vuotta taaksepäin.

Voisi melkein sanoa, että Command & Conquerin "what if" -tapa tuoda asioita esille ei ole niin hirveän kaukana nykyajan menosta. Yhteensattumaa vai profetiaa, ei sitä kukaan tiedä. Westwood oli todistanut Dune II:n kanssa, että firma osaa käyttää lähdemateriaalia erittäin tehokkaasti hyödykseen joten ei mikään ihme, että ensimmäinen oma strategiapeli otti sen, mikä oli parasta ja toi sen Dunen vuodesta n. 10000 takaisin meidän planeetalle ja siitä 1990-luvulle.

Pääasia on se, että Command & Conquer tuntui aidolta, ihan sellaiselta että voisi tapahtua. Mitä jos meteoriitti avaruudesta tuo Tiberiumin maahan? Miten sitä hyödynnettäisiin? Kuka siitä hyötyisi? Kuka saisi voitot? Mihin se johtaisi? Westwoodin ovelalla tarinankerronnalla vastattiin tähän ja monen muuhun. Näin reilu 30-vuotiaana kun katselee uudestaan välivideoita, niistä saa jopa eri tavalla tavaraa irti, toisin kuin ala-asteella. Toki pikkuskidinä oli vaan siistiä nähdä Westwoodin ylivertainen seuraava animaatio (mihin Blizzard ei pystynyt) tehtävän jälkeen ja puhuva pää kertomaan, kuinka uskomattoman hyvin sitä pärjäsikään edellisessä missiossa. Mutta ajatella, tässähän oli juoni. Tässä oli punainen, nodin-punainen, lanka kätkettynä. Kyllä sitä aikuisena miettii, että jumaleissöns kun on siistiä.

Se alkuperäinen Ion Cannon circa 1995.

Kultaisen kotkan koalitio

GDI, tuo NATOn tapainen liittouma, joka kattoi länsimaat ja "kehittyneet valtiot". Ai että niillä oli hienot univormut, hienot tankit (mammuttitankki anyone?), uskomaton teknologia (ION CANNON!) ja kaikki oikein henki amerikkalaishenkistä militarismia aina oranssinruskeasta värityksestä koko ajoneuvoarmadaan. Mikään ei ollut hienompaa, kuin lasauttaa vihollisen Obelisk of Light kiertoradalta käsin. Satelliitti varustettuna ionikanuunalla oli aseena jotain uskomattoman high-teciä vuonna 1995. Tähän hieman sivuraiteille - vaikka sanoinkin ettei jatko-osat ole juurikaan petranneet alkuperäisestä pelistä, yksi asia Command & Conquer 3:ssa tehtiin esimerkillisen hyvin. Ja se on juurikin GDI:n Ion Cannon. Sen sijaan, että se on pieni ja kohtalaisen vaatimaton korkeintaan yhden rakennuksen tuhoava "ultimate", C&C 3:ssa se oli koko peliruudun kokoinen joukkotuhoase. Ja se oli hienoa!

Ohessa youtubesta napattu hyvä pätkä, mikä näyttää miltä tuntuu kun kiertoradalta tulee ionia naamaan:

Hienoa silloin. Ihan jees nyt. Kyllähän tuo GDI koukutti tosi vahvasti militaristisella teemalla allekirjoittanutta, mutta modeemilla pelatuissa moninpeleissä päädyin aina jotenkin Brotherhood of Nodin puolelle. Miksi? Kuinka? Minkä takia? Koska altavastaajana on aina kiva toimia. Nodin paras tankki oli huonompi kuin GDI:n heikoin vastaava, puolustuskin oli jotain niin ja näin. Kaikki henki enemmän tai vähemmän hyvin hajanaista joukkoa, joka taisteli saman aatteen vuoksi keinoja kaihtamatta iskemällä mm. siviilikohteisiin Afrikasta ja Lähi-idästä käsin (Hmmm... peli on julkaistu 1995 - joo ei mitään). Mutta Kane. Kane!

GDI - Global Defence Initiative.

Siinä missä GDI tarjosi kaiken raa'an tuhovoiman ja länsimaisen aseteknologian suoraan kätösiin, Nod joutui raapimaan omansa aina siitä mitä oli kulloinkin tarjolla. Ei ollut satelliitteja, ei ollut mitään mammuttitankkeja... Itse asiassa Nodin "raskas kalusto" (lainausmerkeissä, koska edelleen raskain vehje oli GDI:n heikointa tankkia reilusti huonompi) tuotiin lentokoneella - mikä pelin kontekstissa tarkoitti sitä, että Nyökkäyksen Veljeskunta hankki osan sotakalustonsa mustan pörssin kautta. Ei ollut käytössä mitään hienoja rakennustelakoita tai muita, tavara ostettiin mistä saatiin ja jonkun ajan kuluttua lentokone onnistuneesti toi Light Tankin kiitoradalle.

MAMMUTTITANKKI! KAKSI BARRELIA!

Globaali puolustusaloite oli muutenkin hieno. Niillä oli Orca taisteluhelikopterit, A-10 hävittäjät ja se mammuttitankki. Hienoa aikaa hei.

Maanalainen armeija iskee jälleen

Brotherhood of Nod pyörii temaattisesti tämän yhden jumalhahmon ympärillä, jota myös näytteli yksi Westwoodin työntekijöistä. Nodista luotiin monivivahteinen ja pelottava organisaatio, jolla oli laaja verkosto, pääsy huipputeknologiaan ja uskomaton taito hallita mediakenttää sekä luoda todella tehokasta propagandaa. Näin yli 20 vuotta ensimmäisten pelisessioiden jälkeen sitä vasta kunnolla ymmärtää, kuinka hienosti Westwood loi Nodin mystisyyden. Kuinka suuri messias Nodin yhtä mystinen johtaja Kane olikaan. Kyllä. Mystiikka on päivän sana.

Brotherhood of Nod.

Tehtävät briifattiin aina henkilön toimesta, jolle oli annettu veljeskunnassa oma nimensä - ja vain etunimensä. Ylennykset hoidettiin ampumalla se, jonka tilalle tultiin. Tehokasta ja brutaalia. Lasten videopelissä vuonna '95. Ovelasti Nodin kampanjaa pelatessa luotiin kuva jostain koalitiosta, joka taistelee ihmisen vapauden puolesta. Sellainen joka ei piittaa länsimaalaisesta ylivoimasta, ei kontrolloduista valtioista. Brotherhood of Nod tarjosi vapautta. Kemikaali-iskuilla, terrori-iskuilla, ydiniskuilla. Vapautta. Kaikki oli punamustaa, kaikki univormut, kaikki briiffit, kaikki logot. Kaikki me olimme veljiä, jotka sotivat GDI:n länsimaalaista globaalia oppressiota vastaan! Noniinno...

Päheetä VGA:ta!

Mitäs tässä muuta sanoisi, riittää että tietää kuka on Kane ja miten vahvasti hän johti veljeskuntaa. Kyllä. Kane oli suuri messias. Melkein voisi sanoa, että Westwood otti joitakin yhtäläisyyksiä Dunesta (kuten esim. Fremenit) Command & Conqueriin, teki messiashahmon (kuten esim. Paul Atreides), jonka tehtävänä oli tuoda uusi maailmanjärjestys (Children of Dune - jos sen on lukenut). Kuitenkin Westwoodimaiseen tapaan, homma oli käännetty ylösalaisin ja "fremeneistä" sekä "messiaasta" olikin tullut tässä tapauksessa vihollinen. Kun taasen GDI:n selvät lainalaisuudet Harkonneneihin tehtiin ns. "hyväksi". Noh, tämä selviää jos pelaa molempia pelejä. Aikuisena. Skidinä se oli muuten vaan hienoa ja siistiä.

Hei, mä tunnen ton näyttelijän

Aikaisemmin mainittu näyttelijöiden käyttö ja Westwoodin pyrkimys luoda jotain tavallista tietokonepeliä suurempaa onnistui erinomaisesti, kunnes homma karkasi käsistä myöhemmin. Ensimmäinen peli-installaatio käytti pitkältikin Westwoodin omia työntekijöitä näyttelijöinä ja olihan se lopputulos kohtalainen. No okei, se oli parempi kuin kohtalainen, kaikki huomioon ottaen se oli aikasta hyvä.

Tämän jälkeen tulikin Command & Conquer 2: Tiberian Sun. Siinä olikin jo Michael Biehn. No ei se mitään. Tuli myös Command & Conquer 3. Siinä oli jo puolet Battelstar Galactican näyttelijöistä, oli James Earl Jonesia ja vähän Lostiakin siinä mukana. Toki se sama camp-fiilis säilyi välivideoissa, joka on enemmän tai vähemmän koko pelisarjan tunnusmerkki. Red Alerteissa, näissä C&C:n spin-offeissa nähtiin samalla tavoin yhtä hurmaavaa näyttelijäkaartia (Tim Curry, Peter Stormare, J.K Simmons, George Takei yms.). Kuinka moni muu pelisarja palkkaa a-luokan näyttelijöitä välivideoihin selostamaan tehtävänantoa? Aivan. Ei moni muu. Ei yksikään.

Laatunäyttelijöiden käyttäminen ei toki yksinään nostanut jatko-osia siitä keskinkertaisuuden välimaastosta, mutta olivathan ne ihan kivoja. Toivat kummasti fiilistä. Ongelmana tässä kaikessa tosin oli se, että tuo näennäinen realismi joka oli vahvasti läsnä Command & Conquerissa ja Red Alertissa kadotettiin kokonaan. Enää ei edes yritetty tehdä ns. tosissaan otettavaa peliä, vaan ylilyönneistä tuli standardi. Toki nämä pelit myivät kuin häkä, mutta itseäni se häiritsi todella paljon. Tykkäsin siitä tunnelmasta joka oli alkuperäisessä pelissä ja siitä miten asiat otettiin vakavasti. Jatko-osien kieli poskessa -mentaliteetti upposi vähän huonommin.

Kane!