Assassin's Creed Odyssey

On aika Antiikin Kreikan

Sparta ja muut kaupunkivaltiot

Assassin's Creed Odyssey julkaistiin aikoinaan melkoi pienen hypen saattelemana. Ei ollut ihan niin suurta pyöritystä, kuin vaikka ennen Originsia - joka oli aivan erinomainen peli ja melkeinpä paras Assassin's Creed -sarjan peli kokonaisuudessaan - jossa hehkutettiin muinaista Egyptia viimeiseen pisaraan.

Yllättävänä vetona siinä missä Origins oli nimensä veroisesti kaiken alku, Odyssey menee vieläkin syvemmälle historiaan satoja vuosia ennen Originsia. Onko tämä enää Assassin's Creed vai onko tämä jotain muuta? Se toki selviää ainoastaan pelaamalla, jota toki myös tullaan tekemään... mutta nyt oheismateriaaleihin.

Spartan Edition

Ubisoftin tuttuun tyyliin AC: Odyssey käsitti monen monta eri versiota eri yksinoikeuksilla. Gamestop sai jotain omaansa kolikkoineen, toinen kauppaketju ladattavaa lisäsisältöä mitä ei muualta saa ja yhdessä suurehkossa amerikkalaisissa kaupoissa ostamalla 120 pizzaa sai jälleen jotain, mistä Euroopassa ei voi edes haaveilla. Toki 120 pakastepizzan ostamista ja syömistä pelkästään graafisen palkinnon vuoksi ei välttämättä ole järkevää. Tosin kerta sellainenkin mahdollisuus on, joten suotakoon se heille, joita tämä kiinnostaa.

Itse asiaan. Tällä kertaa itselle valikoitui pienen aprikoinnin jälkeen Assassin's Creed Odyssey Spartan Edition. Tämä on sikäli astetta erikoisempi keräilyversio, että tätä saa vain ja ainoastaan suoraan Ubisoftin kaupasta. Virallisesti tätä ei tule jälleenmyyntiin minnekään muualle. Eli pakkohan tämä oli saada, kun kerran kaikki muut Assassin's Creed sarjan hahmot ovat jo edustettuina.

Aloitetaan massiivisesta pakkauksesta. Kyllä, massiivisesta. On ne edellisetkin toki isoja, mutta tämä oli hivenen isompi.

Itse peli heti kannen alla. Tottakai Ubistore Exclusive mainittuna

Jahka itse paketin avaa ja nätisti siirtää suojaavan pahvin ulkopuolelle, tulee esiin hienolla punamustateemalla oleva itse pääpakkaus. Propsit kypärätaiteessa olevasta Assassin's Creed -logosta. Sopii yleiseen ilmeeseen varsin hyvin. Pakkauksen takakansi on spartalaistyylisempi logonsa puolesta. Hienoa työtä, kuten aina Ubisoftilla. 

Hienona yksityiskohtana mainittakoon se, jahka pakkauksen/kotelon avaa, sitä voi käyttää dioraamahenkisenä taustana niin halutessaan. Sivut ovat magneeteilla kiinni ja avautuvat n. 45 astetta jolloin mm. Alexios (tai Kassandran) keräilypatsas sopii hyvin näytille.

Sivut avautuvat. Takana näkyy ilmeisesti Akropoliksen edessä kuvattua taistelua

Toki tavallista hienomman pakkauksen mukana tulee paljon muutakin. Tärkein on ehkä Alexioksen kera tehty näyttävän näköinen patsas/figuuri, jonka takia koko Spartan Edition on julkaistu. Tämän lisäksi toki tulee metalliset kannet itse pääpelille, pelattavan alueen kartta kokonaisuudessaan, Season Pass, yksi ekstratehtävä ja DLC:tä, josta saa kaikkea pientä mukavaa ym.

Soundtrack, taidekirja, metallikannet, kartta, postikortteja

Kreeta ja Kreikan manner lienee tutuimmat nykypäivän reissaajille

Toiselta puolen kreikkalaisteema jatkuu varsin pelkistettynä.

Alexios

Tärkeimpiä tai ainakin näkyvämpiä Spartan Editionin mukana tulevia keräilytavaroita on toki Alexios itse. Alexiosta ja Kassandraa on toki saatavana ties minä eri versiona - niin yksittäiskappaleena, kuin myös eri peliversioiden kylkiäisenä. Itse asiaan.

Jalustana toimii kreikkalaispyloni - tottakai

Yksityiskohdat ovat tuttuun tyylin viimeisen päälle

Jalusta kestää tarkempaa katsomista tarvittaessa

Kaikkiaan kokonaisuus on astetta enemmän laadukkaampi ja viimeistellympi, kuin Assassin's Creed Originsin God Editionin Bayek. Lieneekö sillä väliä, että Spartan Editioneita on valmistettu vähemmän, kuin God Editionia vai onko kyseessä muuten vaan tason nosto Ubisoftilta, se jääköön nähtäväksi.

Kassandra

Ensimmäisenä pelinä sarjassaan Odyssey tarjoaa pelaajalle valinnan: onko päähahmona Alexios vai Kassandra. Pelillisesti molemmat ovat toki täysin identtiset, mutta jälleen kerran Odyssey hyppää astetta pidemmälle, kuin aiemmat Assassin's Creedit hahmovalintansa suhteen. Syndicate näky Jacobin ja Evien sekä Originsissa pelattiin pari kertaa Ayana, mutta nämä olivat lyhyitä spurtteja pidemmässä tarinassa.

Odyssey on siitä jännä, että ensimmäistä kertaa Ubisoft on tuonut kevyitä RPG-elementtejä itse peliin. On dialogivaihtoehtoja, joista osa vaikuttaa enemmän ja osa vähemmän itse juoneen ja mahdollisiin liittolaisiin tai vihollisiin. Hahmon sukupuoli määrittää jossain määrin toisten reaktiot ja romanssimahdollisuudet. Tästä voisi melkein vetää päätelmän, että siinä missä Mass Effect Andromeda epäonnistui galaktisesti, tuli yllättäen Assassin's Creed täyttämään tämän kevyen roolipelityhjiön. 

Pelaajien vastaanotto on toki vielä auki, mutta arvosteluiden perusteella tämä ei ainakaan tee pelistä huonompaa millään osa-alueella. Nyt toki itse asiaan, eli Kassandraan. Kyllä. Sellainenkin tuli hankittua Ubishopista.

Kassandra on kokonaisuutena hieman hillitympi, eikä ole hyppäämässä päälle toisin kuin Alexios

Työn jäljessä ja yksityiskohdissa ei ole moitittavaa - hieno keräilykappale tämäkin

Hienoin ominaisuus toki löytyy itse hahmojen jalustoista. Niitä voi vaihtaa keskenään mikäli näin haluaa tehdä. Molemmat ovat pilarin päällä, jonka voi irrottaa alustasta ja vaihtaa päittäin jos haluaa Kassandran pääosaan ja Alexioksen riehumaan itsekseen pienemmälle korokkeelle.

Toimii se näinkin. Ainakin hillitympi on kokonaiskuva

Alexios ja anger management

Ja toki vielä viimeinen silaus, jota ei ainakaan allekirjoittanut ole nähnyt turhan usein muissa peleissä olevan. Itse pelikotelossa oleva kansitaide on vaihdettavissa Alexioksen ja Kassandran välillä, kunhan vaan paperin kääntää ympäri. Hieno pieni yksityiskohta, joka on viimksi tullut vastaan Mass Effect 3:n kohdalla, kun kansitaiteessa oli vaihtoehtona femshep maleshepin sijaan. Onko tällä mitään väliä missään? Ei niin mitään, mutta hieno yksityiskohta siltkin ja propsit itse tiimille, että ottivat tämän huomioon.

Kannessa Alexios, kuten myös takakannen screenshoteissa ym.

Kassandra vaihtoehtona, aina takakannen screenshotteja myöden.

Battle for Azeroth - on taas aika Warcraftin

Nyt ei kerkeä

No miksei muka?

Koska tämän vuoksi ei kerkeä

On köyhä CE sisällöltään, mutta CE silti

Ensimmäistä kertaa 14 vuoteen ei ole artbookkia, mutta sarjis löytyy

Tämän takia!

Eli nyt CE:n koodi sisään ja pelaamaan. Ja CE oikeastaan vain sen takia, että nykypäivänä tällaista rivistöä ei ole monellakaan aktiivipelaajalla #humblebrag:

Pakkohan sitä on jostain olla ylpeä

BlizzCon 2017

Marraskuun kolmas päivä

Tai oikeastaan marraskuun ensimmäinen kokonainen viikonloppu.

Se ois tätä koko viikonloppu!

Ei mulla muuta. Tänä vuonna ei ihan paikalle viitsinyt lähteä, joten Virtual Ticketillä mennään!

Assassin's Creed Origins

Alkulähteelle palaaminen

Hei, me tuikataan!

Assassin's Creed -pelisarja on kieltämättä jakanut pidempään ihmisten mielipiteitä. Voiko olla Eziota parempaa? Miksi tehdä näitä lisää? Onko Black Flag merirosvosimulaattori vai Assassin's Creed -sarjan peli? Unity? Miksi se on olemassa? 

Näitä kaikkia kysymyksiä jokainen pelisarjaa seurannut on takuulla miettinyt Ranskan vallankumoukseen tutustuessaan. Syndicate (2015) oli ihanan erilainen peli. Siinä oli kaksi päähahmoa, jotka toki pärjäsivät tilanteessa kuin tilanteessa (ihana Evie, ihana Jacob), mutta tarjosivat kuitenkin tarpeeksi erilaista pelityyliä. Ja milloin muka on ollut huono idea pistää assassiineja Lontooseen? Aivan. Se oli mahtava idea.

Ikävä kyllä Syndicate kärsi luvattoman paljon Unityn heikosta suorituksesta. Varsinkin Unityn julkaisussa olleita bugeja, kaatumisia ja muita ongelmia ei voinut ohittaa. Toki Ubisoft teki parhaansa ja päivitti pelin n. 6kk sen julkaisun jälkeen "ihan pelattavaksi", mutta voi Altaïr sentään. Se siitä. Ei Unitya. Unohdetaan se.

10 vuotta pelisarjalle - hyvässä ja huonossa

Assassin's Creed täyttää 2017 kymmenen vuotta! pelisarjana. Pelejä on julkaistu lukematon määrä jokaiselle mahdolliselle alustalle aina Windows Phonea myöden. On ollut ristiretkeä, Italian renesanssia, turkkilaista ottomaanikautta, Karibian merirosvoilua, on ollut assasiinien petturuutta, ollaan käyty taistelemassa itsenäisyydestä Yhdysvalloissa, samaten kuin Ranskassa juteltu Napoleonin kanssa ja myöskin katsottu Lontoossa ja tavattu kuningatar itse. Ihan jees!

Mutta 10 vuotta on pitkä aika. Onko jokin muuttunut, vai ovatko kontrollit vieläkin heikot ja viholliset odottavat vuoroaan? 

Monessa mielessä Assassin's Creed Origins - kuten nimensäkin kertoo - on paluu sarjan juurille. Mennään sinne, mistä koko hoito sai alkunsa. Mennään alkutekijöihin. Egypti. Aleksandria. Kreikka. Kaikki tämä aikana, jolloin Kleopatra hallitsi, Julius Caesar oli muutakin kuin Citymarketin salaatti ja Temppeliherrat kavereineen olivat lähinnä idea jonkun pahassa painajaisessa.

Arvon väki. Assassin's Creed Origins on hyvä. Oikeasti hyvä. Se toimii.

Assassin's Creed Origins - God's Edition

Kyllähän tämä lunastaa. Niin pelillisesti, kuin myös pakkauksenkin osalta! On hienoa nähdä miten Ubisoftin ollessa nykypäivänä kohtalaisen valtava firma, osataan vieläkin panostaa tällaisiin pieniin asioihin. Itse pakkaushan on suunnattoman suuren kokoinen ja sen taide on melkoisen erottuvaa. Mattamustalle pohjalle luotu kultainen lookki toimii hyvin, varsinkin kun tähän vielä ynnätään uskomattoman geometrinen "inspired by Egypt" -lookki. Kaikessa komeudessaan tuosta tulee mieleen jopa art deco -suuntaus. 

On se nätti ja kokoa on sellainen 40 senttiä korkeutta ja 20 senttiä syvyyttä.

Lisäkamat: Artbookki, soundtracki ja kartta + lisä-DLC

Bayek on yksi parhaimman näköisistä patsaista mitä tässä pelisarjassa on nähty.

Yksityiskohtia riittää enemmän kuin tarpeeksi ja maalaustyö on erinomaista!

Yksityiskohdat ovat aivan toisella tasolla vrt. Connor @AC3.

Jopa leijonaan on panostettu yllättävän paljon. Yleensä nämä on jääneet hieman turhan yksinkertaisiksi figuissa.

Täällä Bayek itse matkusti kotiin asti. Hienona pointtina nuo hieroglyfit eivät ole sattumanvaraisia, vaan niissä on oikeastikin viesti.

Assassin's Creed Originsin on viestitetty olevan koko pelisarjan ns. rebootti. Mennään n. 1300 vuotta aiempaan, kuin mitä ensimmäisessä pelissä oltiin ja kerrotaan mistä koko assassiinien taru on saanut alkunsa. Palataan oikeasti siihen, mikä on tärkeää. Egypti on kohteena aivan uskomaton.

Ajallisesti ollaan Kleopatran ajalla. Tavataan Caesar, käydään Kreikassa, osallistutaan meritaisteluihin ja muuten vaan pelastetaan pari valtiota siinä ohessa. Kunnon Assassin's Creedia pitkästä aikaa, vaikka Syndicate ei missään mielessä huono ollutkaan (on omassa Top 3:ssa se). Katsotaan ajan myötä, miten korkealle tämä tuotos listalla nousee.

BlizzCon 2016 blogahdus

BlizzCon 2016 - Ensimmäinen päivä

Anaheim, Kalifornia

Ensimmäinen päivä meni mukavasti lähialueella kävellessä, Hootersin raflassa ja lippujen noudossa. Hyvien unien jälkeen henkinen valmistautuminen BlizzConiin olikin jo sinetöity juttu. Eipä sillä etteikö yllätyksiä olisi heti aamusta lähtien tälläkin reissulla tullut ilmi. 

Hotellia varatessa yksi kriteereistä oli ehdottomasti aamiainen. Mikään ei syö enempää conittajaa, kuin aamiaispaikan etsiminen samalla kuin arviolta 30000 muuta lähialueelta etsii jotain aamuista syötävää. Mikäli joku meinaa BlizzConiin lähteä, on tämä ehdoton vaatimus: hotelliaamiainen.

Ei muuten kukaan kävele. Kaikki menee autoilla.

Ei tarvitse jonottaa mihinkään kuppilaan, ei tarvitse etsiä (no okei, Kaliforniassa ruokapaikkoja riittää) aamiaisiin erikoistunutta pikaruokalaa. Aamulla kamppeet niskaan, henkkari povariin ja aamiaisen kautta West Katella Avenuea messukeskuksen suuntaan. Helppoa. Vaivatonta!

Hieman kävelyä palmujen varjoissa, raikkaan ilman hengittämistä (hauska fakta: vaikka Kaliforniassa on toki paljon autoliikennettä, on täällä päästönormit paljon tiukemmat mitä Euroopassa. Hybridejä ja täyssähköisiä autoja on katukuvassa enemmän kuin Teslan tehtaan parkkipaikalla) ja askel askeleelta lähemmäs itse kohdetta.

Mikäs se siellä pilkistää...

Anaheim Convention Center

Vajaan parin kilometrin kävelyn jälkeen alkoikin häämöttää tuttu paikka, jossa tuli käytyä sen kuusi vuotta aiemmin. Sitä luuli olevansa ovela ja lähdettyä "ajoissa". Ovet aukeaa kymmeneltä, joten kai nyt jos kahdeksaksi tulee paikalle niin välttyy ilman suurempia jonoa. Eikö? Näin siis aiemman kokemuksen perusteella, jolloin aamukahdeksalta saapuminen takasi paikan ensimmäisen 100 ihmisen joukossa. Noh. Ei tällä kertaa.

Ajoissa liikenteessä, niin ei tarvitse jonottaa... eh?

Kuva kertokoon "pienestä jonosta", joka oli ehtinyt muodostua kun itse tuli saapuneeksi paikalle. Tuhansia ihmisiä. Tuhansia. Pienen juttelun jälkeen aina sulavasanainen matkakumppanini, eli tällä kertaa pikkuveljeni, sai puhuttua meidät sinne 200 ensimmäisen ihmisen joukkoon. Siihenhän tosiaan riitti tällä kertaa ihan vaan maininta, että ollaan Suomesta asti tultu fanittelee Blizzardia. Täytyy myöntää sen vertaa, että mikäli olisi joutunut tuon jonon hännille, olisi turhaa ollut kuvitellakaan näkevänsä avajaisseremoniaa muualta kuin näytöiltä.

Toki täälläkin on jonoa, mutta hieman vähemmän kuin edellisessä kuvassa...

Parin tunnin odotus menee ulkona aika nopsaan, kun juttelee ihmisten kanssa, ihmettelee ilmapiiriä ja nauttii hyvästä kelistä. Edelleen täytyy painottaa, toisin kuin esim. Gamescomissa, täällä ei ole yhtä... tiettyä pelaajatyyppiä. On yliopiston jenkkifutisporukoita, on aikuisia, on vanhempia ihmisiä, on nuoria. Kaikki käy BlizzConissa.

BlizzCon

Odottelu, juttelu. Jonot. Vihdoinkin pääovet aukeaa ja väkijoukko pääsee... jonottamaan lisää sisäoville. No pitäähän se turvatarkastus jossain välissä hoitaa pois alta...

Ihmiset valuu sisään vailla tönimisiä ja hyvässä yhteishengessä.

Turvatarkastus, nimen tarkastus ja homma sillä selvä. Seuraava vaihe on kaoottinen juoksu kohti päänäyttämöä jossa pidetään vähemmän yllättävästi avajaisseremonia!

Reilu tunti odottamista istumapaikkojen valtaamisen jälkeen.

Hauskana pointtina sitä luulee, että Suomesta on tehnyt Anaheimiin pitkän matkan BlizzConiin. No ehkä näinkin. Istuttiin kohtuulähelle stagea ja tietty sitä rupeaa juttelemaan muiden conilaisten kanssa. Hieman yllättäen edessä istuu kaksi miestä, jotka saapuivat Australiasta. Kyseessä on heidän ensimmäinen reissu Yhdysvaltoihin ja hekin olivat täällä vain ja ainoastaan BlizzConia varten. 20 tunnin matkan jälkeen saapuivat aamuyöstä maahan, hotellille kamat ja heti siitä kohti Anaheimin messukeskusta. Siinäpä oli taistelufiilistä kerrakseen. Juttu luisti aina avajaisseremonian ensimmäisiin sekunteihin asti.

Ison maailman menoa Mike Morhaimen astuessa lavalle.

Overwatch-liiga ja kasa muita julkistuksia. Metzenin muistamista. 25 vuoden muistelmia, Blizzardin parhaimpia ja isoimpia hetkiä. Hienoa. Mahtavaa. Kyllä kyllä.

25 vuotta ja meno sen kuin paranee!

20 vuotta Diabloa ja Sanctuaryn pelastamista.

Ja lopuksi sanotaan, että BlizzConista kuvat kertonee enemmän kuin selitykset. Se on totta. 30000 fania Kalifornian lämmössä (ja ilmastoidussa messukeskuksessa) on huikea kokemus. Paneeleja riittää joka lähtöön ja paikalla on miltei koko Blizzardin tiimi. Työntekijät seurustelee coniväen kanssa, juttu kulkee hyvin, tunnelma on huikea läpi koko kaksipäiväisen tapahtuman.

Tracerhan se siinä!

Välistä sitä unohtaa, että kyseessä on yhden pelifirman fanitustapahtuma, mitä puitteisiin tulee...

Tyraelkin oli paikalla...

Kolmas kerros oli käytössä ensimmäistä kertaa. Sieltä löytyi kirjoja, paneeleja, kauppoja, Hearthstone taverna...

Orange County Choppersin työnäyte Horden hengessä.

 Ja tottakai Alliancelle löytyi omansa.

Tähän väliin pieni info, jotta ymmärtää kuinka suuresta tapahtumasta BlizzConissa oikein on kyse. Anaheimin messukeskuksessa on 150000 neliömetriä tilaa ja se kaikki on vain ja ainoastaan Blizzardin käytössä. Kaikki kolme kerrosta, 7500 katsomon areena Starcraft turnauksia varten. 4500 ihmisen areena Overwatchia varten (jonne piti olla pari tuntia ennakkoon paikalla jos mieli päästä edes sisään). Heroes of the Storm ja 11000 katsomopaikkaa. Ja ne oli aina kaikki ihan täynnä. Hearthstonea varten oli varattu 12000 katsomopaikkaa ja ne loppuivat kesken alta puolessa tunnissa. Oikeastaan ensimmäistä kertaa BlizzConissa sitä oikein ymmärsi, kuinka iso juttu esports oikeasti on.

Kokonaisuus on jaettu neljään osaan jokaisella brändille: Warcraft, Overwatch, Diablo, Starcraft. Tämän lisäksi kolmannessa kerroksessa on Hearthstone taverna, Darkmoon Faire -tilat (josta yksi kuva ylempänä pääportista) sekä kirjamyyntiosio. Uudistus oli sikäli hieno, että ensimmäistä kertaa luovien kokonaisuuksien osuus pystyttiin irroittamaan alakerrosten messuhälinästä. Huonona puolena mm. ääninäyttelijöiden staget olivat hieman pienemmän entiseen verrattaessa ja paikalla piti päivystää, jotta sai istumapaikan edes kohtuulliselle etäisyydelle.

Tricia Helfer ja Robert Clotworthy. Näyttelijät, ääninäyttelijät. Molempien nimmarit. Trician kansa jaettu olut Hearthstone tavernassa...

Tavernassa oli sumua. Alkoholia. Hearthsonea. Skriini.

Livemusiikkia! Hearthstone -inspiroitua musaa livenä. Onko hienoa?

Ohjelmaa ja tekemistä riitti tälläkin kertaa ihan joka lähtöön molempina päivinä. Tapahtuman paras anti on toki kaikkien paneelien ja tapahtumien lisäksi Blizzardin työntekijät itse, jotka kiertelevät messuyleisön keskellä. Harvemmin näkee työntekijöitä, jotka ovat näin innoissaan omasta firmastaan ja siitä, että pääsevät keskelle loppukäyttäjien kaksipäiväistä tapahtumaa. Kaikki keskustelut ja palautteet tapahtuvat hyvässä hengessä, ilman kiirettä mitä mahtavimmissa puitteissa.

Oliko se kaiken tämän arvoista?

Kyllä se oli. Toki kun kerta Kaliforniaan matka kävi, piti käydä katsomassa Anaheim Ducksin matsi Calgarya vastaan, ihan vaan sen vuoksi kerta Hondan stadiumi on "melkein naapurissa" eurooppalaisin standardein mitattuna. Tämän lisäksi kiertelyä paikallisissa kauppakeskuksissa, hieman tutustumista paikalliseen elämäntyyliin ja muuta pientä. 

BlizzCon on tapahtumana mielenkiintoinen mitä tulee isoihin coneihin. Helposti sitä luulee, että yhden ainoan pelifirman ja vain kuuden eri pelin ympärille järjestetty kahden päivän kestävä tapahtuma ei välttämättä riitä kantamaan mielenkiintoa ihan alusta loppuun, mutta näin vaan siinä aika menee kuin siivillä. Edelleenkin hienoin ja paras kokemus on muiden ihmisten tapaaminen, jotka ovat saapuneet paikalle vain ja ainoastaan tätä tapahtumaa varten.

Cosplay, hieno harrastus.

BlizzCon 2017 odottaa jo kulman takana uusine julkistuksineen. Tällä kertaa itse seuraan sitä netistä Virtual Ticketillä, kun eihän sitä nyt joka vuosi... Uutena Anaheimin messukeskukseen on avattu uusi reilun kokoinen tila, joten tapahtumana BlizzCon kasvaa entisestään. Heroes of the Storm saanee lisää pelattavaa, World of Warcraftin lisäosa häämöttää, Overwatchiin ehkä ensimmäinen DLC/lisäri, StarCraft 2:een uusia yksinpelikampanjoita Nova opsin hengessä. Eiköhän tästäkin tule melkoinen.

BlizzCon 2017 key art on Jainan juhlaa.

It's always sunny in Cali

BlizzCon 2016 - saapuminen

Varsinais-Suomi, Suomi

Matka kohti Blizzardin faniuden sydäntä alkoi yhtenä hyvin kylmänä ja sateisena aamuyön taksimatkana. Olotila aamuneljän herätyksen jälkeen oli "liian kylmä ja liian väsynyt", eli käytännössä täysin normaali mannertenvälisen matkan alkufiilis. Tai sellainen normi työpäivä.

Itse tykkään lentoja varatessa mennä ns. varman päälle. Vaihtoaikaa mieluiten sen kolmisen tuntia, jotta ehtii rauhassa käymään loungessa, syödä hyvin, ottaa pienet torkut ja lähteä siitä semisti levänneenä kohti pitkää lentoa. Paitsi jos saavut kentälle vähän yli viisi aamulla ja sinulle kerrotaan, että ensimmäinen lentosi on peruttu. Seuraava lähtee neljän tunnin päästä.

Matkustaessa sattuu ja voisin kirjoittaa romaanin kaikesta lentokoneisiin liittyvästä aina aloittaen pakkolaskusta Pisan sotilaslentokentälle päättyen Innsbruckin "kokeillaas tätä nyt neljättä kertaa" -laskeutumiseen. Kyllä se silti on turvallisempaa kuin autolla ajaminen. Mutta mutta, takaisin asiaan!

Arlanda, Ruotsi

Ensimmäinen lento peruttiin ja seuraava lähtee neljä tuntia myöhemmin. Käytännössähän tämä tarkoitti, että Arlandan kentällä jää koneen vaihtoon aikaa sen pyöreät 30 minuuttia. Ja välissä on vielä ylimääräinen passitarkastus, koska täytyy mennä kansainväliselle vyöhykkeelle kerta Kaliforniaan matka käy. Kaikille tiedoksi: Arlandassa on täysin mahdollista vaihtaa konetta alta puolen tunnin. Vieläpä jäi boardingiin ylimääräistä aikaakin!

Lento itsessään oli enemmän kuin mukava. SAS käyttää uusia koneita, netti toimii, palvelu pelaa. Ja on hyvä syy puhua toista kotimaista ihmisten kanssa. Ei muuta mainittavaa. Oikeasti. En ole ennen välittänyt onko alla Boeing, Airbus, Bombardier vaiko Embraer. Nyt ensimmäistä kertaa pistin merkille tilavan kabiinin, hyvät tuolit, rauhallisen äänimaailman. Ei tuntunut menomatka turistiluokalta (vaikka olikin tilaa, koska keskimmäinen penkki vapaa).

Kyllähän se siitä. Nettikin toimi koko lennon ajan, joten Hearthstone ei jäänyt pelaamatta. Ei edes Grönlannin yläpuolella.

Kalifornia, Yhdysvallat

Lämmintä. Aurinkoista. Palmuja. Uusi Tom Bradley International -terminaali! Myönnettäköön, että edellisestä käynnistäni on aikaa sen kuutisen vuotta. Tuolloin esinvaikutelma LAXista oli melko pitkälti "tervetuloa kehitysmaahan, seuratkaa roskia kohti uloskäyntiä" -tason visiitti. Toista on se on tällä kertaa marraskuussa. Lämpötila on liki 30 celsiusta ja päivä on vasta varisuttanut aamukuoret päältään. Nokka kohti Anaheimia!

Palmuilla katettu tie vie hotellilta itse pelipaikalle. Kieltämättä se fiilis on talven jälkeen vähän uskomaton.

Santa Ana Freeway johdattelee betonielementeillään kauniisti LAXista kohti Anaheimia. Takana on neljän tunnin aamumyöhästyminen, 11½ tunnin lento ja laskeutuminen paikallista aikaa klo. 13:30 tai like Americans say 1:30pm. Ei muuten väsytä yhtään. Seurallinen kuskimme kyselee kiinnostuneena, mikä johdatti pohjoismaalaiset kaukaisesta kylmyyden tyyssijasta kohti Kalifornian ikuista sinistä taivasta ja Auringon kyllästämää osavaltiota. Reilu tunti menee kuin siivillä. Näköjään kuudessa vuodessa ei paikat ole hirveästi muuttuneet. Los Angeles näyttää samalta, Hollywoodin kylttikin on sitä samaa kuin ennen. Autokanta on reilusti hybridisoitunut viime kerrasta - ollaanhan sentän USA:n edistyksellisimmässä osavaltiossa.

Anaheim, Yhdysvallat

Hotelli. Check in. Orientaatio. Anaheim Convention Centeriin matkaa reilu pari kilsaa. Muisti palaa yhtä nopeasti, kuin lentotukialukselta lähtevä hävittäjä katapultin kera. West Katella Avenueta pisin suoraan, samalla ihmetellen täkäläistä menoa ja kulttuuria. Perillä.

Ei millään uskoisi edellisen käynnin olleen yli kuusi vuotta sitten, kaukaisen vuosikymmenen ensimmäisenä vuotena - eli suomeksi lokakuussa 2010. Jokainen tietää sen tunteen, kun saapuu pitkän matkan jälkeen määränpäähänsä ja ensimmäinen tunnetila on enemmän tai vähemmän "täällä taas, ihan kuin olisin käynyt täällä eilen tai oikeastaan en ikinä ollut edes poissa". Joka tapauksessa tuollainen olo tuli Anaheimin messukeskuksen nähtyäni.

Se on kaunis. Se on määränpää. Olen omieni joukossa.

Yllätyksekseni järjestelyt olivatkin muuttuneet melkoisen paljon kuudessa vuodessa. Enää ei ollut eeppisiä jonoja, joissa jonotettiin omia lippuja helposti sen neljästä viiteen tuntia. Vuonna 2010 olin siellä pressipassilla liikenteessä, jolloin sai kaikkia etuoikeuksia - ruokaa, ei jonotusta mihinkään, suoria haastatteluja Blizzardin työntekijöille, erikoisia illanviettoja, suljettujen ovien takana olevia näytöksiä yms. Nyt olin vain yksi monista, pääsylippua ei koristanut erivärinen nauha, joka ilmoitti sen käyttäjänsä kuuluvan etuoikeutettujen ryhmään. Näin tällä kertaa. Eikä haitannut yhtään.

Henkkarit (passi) esille, printattu lippu esille. Molemmat verifioidaan ja lippu tulostetaan, kokonaisuudessaan meni ehkä 25 sekuntia. Seuraavaksi hakemaan Goody Bag. Prosessi ohi alta kahdessa minuutissa... silloin kuusi vuotta aiemmin olin pressijonossa, missä ei meitä ollut kuin n. sata henkeä ja silti meni toista tuntia. On se uskomatonta miten 30000 kävijää hoidetaan näppärästi parissa tunnissa lävitse. Seuraavaksi jonottamaan kauppaan, koska tuliaiset pitää ostaa... ja kolmen tunnin jonotus tuli siellä vastaan. Mut hei, eipä tarvitse itse 'conin aikana sitä harrastaa, vaan voi keskittyä olennaiseen!

Jonottamisessa on se hyvä puoli, et voi jutella ihan kenen kanssa vaan. 

Lopuksi väsyneenä kohti hotellia ihmettelemään sitä uskomatonta ajatusta, että tuli matkustettua Atlantin ylitse vain kahden päivän tapahtuman vuoksi, jotta pääsee näkemään ja kokemaan uskomatonta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Näin ikuisena Blizzard fanittajana, BlizzCon on paljon enemmän kuin vain pelaajien yhteensaattaminen. Se on juhla ja oodi nykypäivän monimuotoisille harrastuksille ja ihmisille. Absurdeinta ehkä oli se, että seuraavan päivän avajaisseremonian aikana tuli istuttua kahden australialaisen viereen. Hekin olivat tulleet Kaliforniaan vain tätä varten (ja oli samalla ensimmäinen reissu Yhdysvaltoihin). Siinäpä me perheelliset yli 30-vuotiaat. Tapaamme mitä epätodennäköisimmissä olosuhteissa täysin vieraalla maaperällä vain huomataksemme, että Blizzard oikeasti tuo ihmisiä yhteen.

Liput hankittu, tavarat ostettu. Siinä reilun 30 tunnin valvomisen jälkeen oli aika suunnata Hootersissa syödyn illallisen jälkeen kohti hotellin ilmastoitua huonetta ja CNN:n uutiskatsausta. Jos ei muuta jäänyt mieleen, niin paikallisen lainsäädännön kiemurat ovat vieläkin neljä kuukautta myöhemmin tuoreena muistissa:

"Don't vote for Slumlord Steve Napolitano, vote for Janice Hahn."

Vaalimeno on Suomessa aika vaisua, kun sitä verrataan tv-mainoksiin jossa mennään about henkilökohtaisuuksiin joka ainut kerta, mikäli sillä on pienikin mahdollisuus. Tämä ei tosin nyt kuulu mitenkään Blizzardiin, blogiin tai mihinkään. Oli vaan pakko jakaa, koska syyt. Tällä ei ole mitään tekemistä toisen osan kanssa, joka tulee käsittelemään BlizzConin ensimmäistä päivää. Ehkä joku muukin innostuu Suomesta asti matkustamaan ja kokemaan jotain ainutlaatuista. Gamescom ei meinaat ole mitään verrattuna BlizzConiin.