There must always be a Lich King

 Keräilyaarteita

Tuolta se sitten näytti

Olipa kerran BlizzConline, koska maailman tilanne oli hieman haasteellinen ja mitään suuria tapahtumia ei järjestetty ihan hetkeen. Eikä kyllä tulla järjestämään. Hetkeen. Ei kyllä näillä näkymin. Pelaajia tämä tosin ei ehkä niin paljoa haittaa, kuin ns. valtaväestöä - joka on kyllä täysin eri aihe. Joka tapauksessa 2021 vuonna järjestettiin BlizzCon virtuaalisena, kuten niin moni muukin tapahtuma. Yhtenä erikoisempana ns. keräilyaarteena siellä julistettiin sellainen pieni juttu, kuin Lich Kingin kypärä. Tottakai.

Ja tietysti pakko se oli saada. Lähinnä sen takia, että kaikkea WarCraft tavaraa löytyy jo ennestään ja tuota ei ole yksinään sidottu kuolevaan World of Warcraftiin. Lich King on enemmän tai vähemmän käsite itsessään ja täysin kuolematon hahmo - sanoi ja teki Blizzardin nykyinen lorebingo mitä tahansa.

Eihän tuo virtuaalinen tapahtuma kyllä millään tavoin vetänyt vertoja sille oikealle kokemukselle, mutta näillä aikatauluilla aika harva taho on saanut aikaiseksi mitään kauhean järisyttävää. Kuitenkin pääpointti on, että jotain tehtiin. Teknisesti se toimi hyvin ja jopa kuvagalleria (eli taideseinä - joka on ollut oma suosikkialue BlizzConissa paikan päällä) toteutettiin interaktiivisena kokonaisuutena erittäin onnistuneesti.

Tältä se pressikuvissa näytti

Tänne se sitten tuli

Helmikuussa tilaus sisään ja rahat siirtyivät parilla klikkauksella Yhdysvaltoihin kasvattamaan geopoliittista markkinamahtia. Arvioitu saapumisaika oli lokakuun loppupuolella eli odotus olisi pitkä - mutta mitäs väliä moisella. Ei tässä edelleenkään mihinkään oikein ole hinkua mennä. Oli passit tai rokotteet tai mitkä vaan.

Seesteinen ja sateinen elokuinen sunnutaiaamu keskeytyi kuitenkin DHL:n tekstiviestiin saapuvasta pakettilähetyksestä. Ensimmäinen ajatus oli luonnollisesti "miksi Salt Lakesta joku on lähettänyt minulle pakettia?". Pientä seurantanumeron selvittämistä myöhemmin, ilmeni asian todellinen laita. Sehän oli se Lich Kingin kypärä hittolainen

Pari sanaa DHL:stä

14. päivä paketti haettiin Salt Lakesta. 16. päivä se oli puolenpäivän jälkeen kotiovella. Se on muuten nopeaa. Välistä tuntuu ettei edes ihmisenä pääsisi normilennoilla Utahiin Suomesta tuota vauhtia. Mutta se siitä. Ja kaiken lisäksi tuli vielä ehjänä perillekin. Jännää kuinka tietyssä pohjosmaassa välillä normipaketti meinaa olla huomattavan heikommassa hapessa 300 kilometrin lenkin jälkeen. Pointsit DHL:llä kommunikoinnista ja ripeästä toiminnasta.

Onhan se nätti suoritus kaikkineensa

Laatikossa saapuessaan se on toki juuri sellainen, kuin mitä siltä voi odottaakin. Pahvilaatikko (jossa oli vielä tarra, että se oli lähtenyt elokuun alussa Shenzenistä, Kiinasta kohti USA:ta) ja "helposti särkyvää" tarra kyljessä. Eli tässä voidaan päätellä, että paketti on seilannut pari kertaa valtameren yli kunnes päättyi Suomeen. Jotenkin tuollaiset pienet asiat tuntuu kivoilta - logistiikka on ihmeellinen asia.

Mutta itse asiaan, eli avataan tuo boksi ja katsotaan mihin sitä on tullut harrastuksen nimissä taas pistettyä rahaa (koska hyvän harrastuksen merkki on sen hinta).

Tuttu "Blizzard collectibles" teksti koristaa kantta

No mutta onhan tämä hieno, kohokuviot ja tekstit ja kaikki

Tuossa näkyy kyljessä hieno kiiltokuva kypärästä itsestään

Ja ikävä kyllä tässä on tätä uutta lorebingoa, jossa Jailer mainitaan. Olisivat pysyneet nyt siinä aidossa ja alkuperäisessä

Tästä pisteet kotiin, kantta avattaessa näkyy hienosti lainaus aiheeseen liittyen

Pientä purkamista ja kokoamista (eli ständilleen pistämistä) ja kappas sehän on aika hieno. Kooltaan tämä ei ole menossa kenenkään päähän luonnollisesti (tai harmillisesti). Huomiona sellainen seikka, että yllättävän painava se kyllä on. Joka tapauksessa aprikoiden hieman paikkaansa päädyin ainakin hetkellisesti sijoittamaan sen kaverinsa viereen. Ja ei, ei mennyt Frostmournen viereen vaan bladen viereen. Eli näin.

15. vuotisen taipaleensa kunniaksi julkaistu serveriblade ja kypärä keskenään kaveeraamassa - sininen taustavalo toteutetaan myöhemmin

Saa nähdä tuleeko tuon jälkeen mitään WarCraftiin liittyvää enää ilmestymään. Haikeasti muistelen, kuinka Blizzard lähetti 10 vuotta pelanneille hienon pienen metallisen örkkipatsaan kiitoksena pitkästä historiasta (ihan ilmaiseksi). Nykyisellään Activisionin aikakaudella on jotenkin hankalaa kuvitella, että esim. 20. vuoden kunniaksi mitään sähköpostia kummempaa sieltä saisi...

Get your ass to Mars!

 Ja siellä ollaan!

Jälleen NASA onnistui siinä, mitä monet pitivät mahdottomana! Toinen iso mönkkäri on Marsissa!

Wuuuuu! On se hieno hetki olla elossa. Pandemiat tai ei, täällä sitä vaan ihmiskunta porskuttaa kunnolla eteenpäin!

Carrier has arrived!

Kaksi vuotta

Muttei sentään kolmea

Katselin pitkästä aikaa blogia ja mitä siinä on tapahtunut. Eipä voi syyttää liiallisesta aktiivisuudesta ainakaan itseäni. Kokonaisuutenahan tässä piti olla edes pari kertaa kuukaudessa jotain uutta, mutta näin se vaan jäi. Ei tässä sentään pelaamista ole lopetettu tai siirrytty rassaamaan autoja - se jääköön niille jotka homman osaa itseäni paremmin.

Olen joskus maininnut, että oman PC:n päivityssykli seuraa tarkasti Blizzardin pelien ruudunpäivitysnopeutta. Näinhän siinä toki kävi, että oli aika jättää vanha Intel core i5-2500k ja siirtyä kilpailevaan leiriin.

Takaisin AMD:n leiriin. Edellisestä K6-2 450MHz vehkeestä onkin aikaa

Onneksi löytyy helpolla ja kohtuuhintaan tehoa normikäyttäjälle. Koppa auki, vanhan sisälmykset ulos ja uudet sisälle. Siitä ajurit kuntoon ja saakin vääntää vähän enemmän asetuksia kohdilleen.

Cable management - ei aikuisella miehellä ole aikaa

Kahdeksan ydintä ja 16 säiettä tehoa

Ei sentäs tietotekniikkafoorumeilla olla, joten vakijäähyllä ens alkuun

Eli kyllä - pelaamisen takia tuli päivitettyä PC. Tarinahan sai alkunsa siitä, kun huomasin puolivahingossa Uplayssa Division 2:n halvalla - 3 euron hintaan. Tämä halpuus toki tarkoitti sitä, että lähti uusi emolevy, muistit (alun perin oli 16GB, mutta äkkiäkö sekin "tarve" muuttui 32GB kategoriaan), prosessori ja varmuudeksi vielä uusi SSD. Halvalla päästiin!

Mitä sitten pelirintamalla? Kaikkea. On tulossa konsolia (Xbox Series X tietty), uutta Assassin's Creedia (mitäpä mitä ilman...), Collector's Editionia Shadowlandsista, Watch Dogs: Legionia ja sen sellaista. Sähköautoilijaksi on ruvennut. Kaikkea sitä. Ehkäpä seuraavaksi tulee jotain Blizzardista. Se voisi olla kiva idea.

Kyllähän sitä aina kaikkea kivaa ja uutta mahtuu hyllyyn

Tänä vuonna, sattuneesta syystä, ei ainakaan BlizzConia sellaisenaan ole, eikä juuri mitään muutakaan. Lyhyessä ajassa asiat muuttuivat paljon ja jossain mielessä jopa mielenkiintoiseen suuntaan. Pelaaminen on ainakin yhä tapetilla ja yhä pirun siistiä. Kyllä tää tästä jatkuu ihan kronologisten muistamistenkin vuoksi.

Assassin's Creed Odyssey

On aika Antiikin Kreikan

Sparta ja muut kaupunkivaltiot

Assassin's Creed Odyssey julkaistiin aikoinaan melkoi pienen hypen saattelemana. Ei ollut ihan niin suurta pyöritystä, kuin vaikka ennen Originsia - joka oli aivan erinomainen peli ja melkeinpä paras Assassin's Creed -sarjan peli kokonaisuudessaan - jossa hehkutettiin muinaista Egyptia viimeiseen pisaraan.

Yllättävänä vetona siinä missä Origins oli nimensä veroisesti kaiken alku, Odyssey menee vieläkin syvemmälle historiaan satoja vuosia ennen Originsia. Onko tämä enää Assassin's Creed vai onko tämä jotain muuta? Se toki selviää ainoastaan pelaamalla, jota toki myös tullaan tekemään... mutta nyt oheismateriaaleihin.

Spartan Edition

Ubisoftin tuttuun tyyliin AC: Odyssey käsitti monen monta eri versiota eri yksinoikeuksilla. Gamestop sai jotain omaansa kolikkoineen, toinen kauppaketju ladattavaa lisäsisältöä mitä ei muualta saa ja yhdessä suurehkossa amerikkalaisissa kaupoissa ostamalla 120 pizzaa sai jälleen jotain, mistä Euroopassa ei voi edes haaveilla. Toki 120 pakastepizzan ostamista ja syömistä pelkästään graafisen palkinnon vuoksi ei välttämättä ole järkevää. Tosin kerta sellainenkin mahdollisuus on, joten suotakoon se heille, joita tämä kiinnostaa.

Itse asiaan. Tällä kertaa itselle valikoitui pienen aprikoinnin jälkeen Assassin's Creed Odyssey Spartan Edition. Tämä on sikäli astetta erikoisempi keräilyversio, että tätä saa vain ja ainoastaan suoraan Ubisoftin kaupasta. Virallisesti tätä ei tule jälleenmyyntiin minnekään muualle. Eli pakkohan tämä oli saada, kun kerran kaikki muut Assassin's Creed sarjan hahmot ovat jo edustettuina.

Aloitetaan massiivisesta pakkauksesta. Kyllä, massiivisesta. On ne edellisetkin toki isoja, mutta tämä oli hivenen isompi.

Itse peli heti kannen alla. Tottakai Ubistore Exclusive mainittuna

Jahka itse paketin avaa ja nätisti siirtää suojaavan pahvin ulkopuolelle, tulee esiin hienolla punamustateemalla oleva itse pääpakkaus. Propsit kypärätaiteessa olevasta Assassin's Creed -logosta. Sopii yleiseen ilmeeseen varsin hyvin. Pakkauksen takakansi on spartalaistyylisempi logonsa puolesta. Hienoa työtä, kuten aina Ubisoftilla. 

Hienona yksityiskohtana mainittakoon se, jahka pakkauksen/kotelon avaa, sitä voi käyttää dioraamahenkisenä taustana niin halutessaan. Sivut ovat magneeteilla kiinni ja avautuvat n. 45 astetta jolloin mm. Alexios (tai Kassandran) keräilypatsas sopii hyvin näytille.

Sivut avautuvat. Takana näkyy ilmeisesti Akropoliksen edessä kuvattua taistelua

Toki tavallista hienomman pakkauksen mukana tulee paljon muutakin. Tärkein on ehkä Alexioksen kera tehty näyttävän näköinen patsas/figuuri, jonka takia koko Spartan Edition on julkaistu. Tämän lisäksi toki tulee metalliset kannet itse pääpelille, pelattavan alueen kartta kokonaisuudessaan, Season Pass, yksi ekstratehtävä ja DLC:tä, josta saa kaikkea pientä mukavaa ym.

Soundtrack, taidekirja, metallikannet, kartta, postikortteja

Kreeta ja Kreikan manner lienee tutuimmat nykypäivän reissaajille

Toiselta puolen kreikkalaisteema jatkuu varsin pelkistettynä.

Alexios

Tärkeimpiä tai ainakin näkyvämpiä Spartan Editionin mukana tulevia keräilytavaroita on toki Alexios itse. Alexiosta ja Kassandraa on toki saatavana ties minä eri versiona - niin yksittäiskappaleena, kuin myös eri peliversioiden kylkiäisenä. Itse asiaan.

Jalustana toimii kreikkalaispyloni - tottakai

Yksityiskohdat ovat tuttuun tyylin viimeisen päälle

Jalusta kestää tarkempaa katsomista tarvittaessa

Kaikkiaan kokonaisuus on astetta enemmän laadukkaampi ja viimeistellympi, kuin Assassin's Creed Originsin God Editionin Bayek. Lieneekö sillä väliä, että Spartan Editioneita on valmistettu vähemmän, kuin God Editionia vai onko kyseessä muuten vaan tason nosto Ubisoftilta, se jääköön nähtäväksi.

Kassandra

Ensimmäisenä pelinä sarjassaan Odyssey tarjoaa pelaajalle valinnan: onko päähahmona Alexios vai Kassandra. Pelillisesti molemmat ovat toki täysin identtiset, mutta jälleen kerran Odyssey hyppää astetta pidemmälle, kuin aiemmat Assassin's Creedit hahmovalintansa suhteen. Syndicate näky Jacobin ja Evien sekä Originsissa pelattiin pari kertaa Ayana, mutta nämä olivat lyhyitä spurtteja pidemmässä tarinassa.

Odyssey on siitä jännä, että ensimmäistä kertaa Ubisoft on tuonut kevyitä RPG-elementtejä itse peliin. On dialogivaihtoehtoja, joista osa vaikuttaa enemmän ja osa vähemmän itse juoneen ja mahdollisiin liittolaisiin tai vihollisiin. Hahmon sukupuoli määrittää jossain määrin toisten reaktiot ja romanssimahdollisuudet. Tästä voisi melkein vetää päätelmän, että siinä missä Mass Effect Andromeda epäonnistui galaktisesti, tuli yllättäen Assassin's Creed täyttämään tämän kevyen roolipelityhjiön. 

Pelaajien vastaanotto on toki vielä auki, mutta arvosteluiden perusteella tämä ei ainakaan tee pelistä huonompaa millään osa-alueella. Nyt toki itse asiaan, eli Kassandraan. Kyllä. Sellainenkin tuli hankittua Ubishopista.

Kassandra on kokonaisuutena hieman hillitympi, eikä ole hyppäämässä päälle toisin kuin Alexios

Työn jäljessä ja yksityiskohdissa ei ole moitittavaa - hieno keräilykappale tämäkin

Hienoin ominaisuus toki löytyy itse hahmojen jalustoista. Niitä voi vaihtaa keskenään mikäli näin haluaa tehdä. Molemmat ovat pilarin päällä, jonka voi irrottaa alustasta ja vaihtaa päittäin jos haluaa Kassandran pääosaan ja Alexioksen riehumaan itsekseen pienemmälle korokkeelle.

Toimii se näinkin. Ainakin hillitympi on kokonaiskuva

Alexios ja anger management

Ja toki vielä viimeinen silaus, jota ei ainakaan allekirjoittanut ole nähnyt turhan usein muissa peleissä olevan. Itse pelikotelossa oleva kansitaide on vaihdettavissa Alexioksen ja Kassandran välillä, kunhan vaan paperin kääntää ympäri. Hieno pieni yksityiskohta, joka on viimksi tullut vastaan Mass Effect 3:n kohdalla, kun kansitaiteessa oli vaihtoehtona femshep maleshepin sijaan. Onko tällä mitään väliä missään? Ei niin mitään, mutta hieno yksityiskohta siltkin ja propsit itse tiimille, että ottivat tämän huomioon.

Kannessa Alexios, kuten myös takakannen screenshoteissa ym.

Kassandra vaihtoehtona, aina takakannen screenshotteja myöden.

Battle for Azeroth - on taas aika Warcraftin

Nyt ei kerkeä

No miksei muka?

Koska tämän vuoksi ei kerkeä

On köyhä CE sisällöltään, mutta CE silti

Ensimmäistä kertaa 14 vuoteen ei ole artbookkia, mutta sarjis löytyy

Tämän takia!

Eli nyt CE:n koodi sisään ja pelaamaan. Ja CE oikeastaan vain sen takia, että nykypäivänä tällaista rivistöä ei ole monellakaan aktiivipelaajalla #humblebrag:

Pakkohan sitä on jostain olla ylpeä

BlizzCon 2017

Marraskuun kolmas päivä

Tai oikeastaan marraskuun ensimmäinen kokonainen viikonloppu.

Se ois tätä koko viikonloppu!

Ei mulla muuta. Tänä vuonna ei ihan paikalle viitsinyt lähteä, joten Virtual Ticketillä mennään!

Assassin's Creed Origins

Alkulähteelle palaaminen

Hei, me tuikataan!

Assassin's Creed -pelisarja on kieltämättä jakanut pidempään ihmisten mielipiteitä. Voiko olla Eziota parempaa? Miksi tehdä näitä lisää? Onko Black Flag merirosvosimulaattori vai Assassin's Creed -sarjan peli? Unity? Miksi se on olemassa? 

Näitä kaikkia kysymyksiä jokainen pelisarjaa seurannut on takuulla miettinyt Ranskan vallankumoukseen tutustuessaan. Syndicate (2015) oli ihanan erilainen peli. Siinä oli kaksi päähahmoa, jotka toki pärjäsivät tilanteessa kuin tilanteessa (ihana Evie, ihana Jacob), mutta tarjosivat kuitenkin tarpeeksi erilaista pelityyliä. Ja milloin muka on ollut huono idea pistää assassiineja Lontooseen? Aivan. Se oli mahtava idea.

Ikävä kyllä Syndicate kärsi luvattoman paljon Unityn heikosta suorituksesta. Varsinkin Unityn julkaisussa olleita bugeja, kaatumisia ja muita ongelmia ei voinut ohittaa. Toki Ubisoft teki parhaansa ja päivitti pelin n. 6kk sen julkaisun jälkeen "ihan pelattavaksi", mutta voi Altaïr sentään. Se siitä. Ei Unitya. Unohdetaan se.

10 vuotta pelisarjalle - hyvässä ja huonossa

Assassin's Creed täyttää 2017 kymmenen vuotta! pelisarjana. Pelejä on julkaistu lukematon määrä jokaiselle mahdolliselle alustalle aina Windows Phonea myöden. On ollut ristiretkeä, Italian renesanssia, turkkilaista ottomaanikautta, Karibian merirosvoilua, on ollut assasiinien petturuutta, ollaan käyty taistelemassa itsenäisyydestä Yhdysvalloissa, samaten kuin Ranskassa juteltu Napoleonin kanssa ja myöskin katsottu Lontoossa ja tavattu kuningatar itse. Ihan jees!

Mutta 10 vuotta on pitkä aika. Onko jokin muuttunut, vai ovatko kontrollit vieläkin heikot ja viholliset odottavat vuoroaan? 

Monessa mielessä Assassin's Creed Origins - kuten nimensäkin kertoo - on paluu sarjan juurille. Mennään sinne, mistä koko hoito sai alkunsa. Mennään alkutekijöihin. Egypti. Aleksandria. Kreikka. Kaikki tämä aikana, jolloin Kleopatra hallitsi, Julius Caesar oli muutakin kuin Citymarketin salaatti ja Temppeliherrat kavereineen olivat lähinnä idea jonkun pahassa painajaisessa.

Arvon väki. Assassin's Creed Origins on hyvä. Oikeasti hyvä. Se toimii.

Assassin's Creed Origins - God's Edition

Kyllähän tämä lunastaa. Niin pelillisesti, kuin myös pakkauksenkin osalta! On hienoa nähdä miten Ubisoftin ollessa nykypäivänä kohtalaisen valtava firma, osataan vieläkin panostaa tällaisiin pieniin asioihin. Itse pakkaushan on suunnattoman suuren kokoinen ja sen taide on melkoisen erottuvaa. Mattamustalle pohjalle luotu kultainen lookki toimii hyvin, varsinkin kun tähän vielä ynnätään uskomattoman geometrinen "inspired by Egypt" -lookki. Kaikessa komeudessaan tuosta tulee mieleen jopa art deco -suuntaus. 

On se nätti ja kokoa on sellainen 40 senttiä korkeutta ja 20 senttiä syvyyttä.

Lisäkamat: Artbookki, soundtracki ja kartta + lisä-DLC

Bayek on yksi parhaimman näköisistä patsaista mitä tässä pelisarjassa on nähty.

Yksityiskohtia riittää enemmän kuin tarpeeksi ja maalaustyö on erinomaista!

Yksityiskohdat ovat aivan toisella tasolla vrt. Connor @AC3.

Jopa leijonaan on panostettu yllättävän paljon. Yleensä nämä on jääneet hieman turhan yksinkertaisiksi figuissa.

Täällä Bayek itse matkusti kotiin asti. Hienona pointtina nuo hieroglyfit eivät ole sattumanvaraisia, vaan niissä on oikeastikin viesti.

Assassin's Creed Originsin on viestitetty olevan koko pelisarjan ns. rebootti. Mennään n. 1300 vuotta aiempaan, kuin mitä ensimmäisessä pelissä oltiin ja kerrotaan mistä koko assassiinien taru on saanut alkunsa. Palataan oikeasti siihen, mikä on tärkeää. Egypti on kohteena aivan uskomaton.

Ajallisesti ollaan Kleopatran ajalla. Tavataan Caesar, käydään Kreikassa, osallistutaan meritaisteluihin ja muuten vaan pelastetaan pari valtiota siinä ohessa. Kunnon Assassin's Creedia pitkästä aikaa, vaikka Syndicate ei missään mielessä huono ollutkaan (on omassa Top 3:ssa se). Katsotaan ajan myötä, miten korkealle tämä tuotos listalla nousee.